Ei katujen ylläpitoa, ei rakentamista

Kuoppia riittää kaduilla ja maanteillä. ”Säästetty” on – kuten niin monissa palveluissa. Korkein oikeus vieritti juuri vastuuta kaupungille katujen ylläpidosta. Kansalaiset ovat ajatelleet aina näin.

Samaan aikaan tuli tieto kaupunginhallituksen jaoston esityksestä oman katurakennustoiminnan lakkauttamisesta. Kuulostaa käsittämättomältä, on ristiriitaista. Mistä löytyy vastuullisuus?

Eikö 90-luvun lopun ratkaisusta, oman rakennusosaston lakkauttamisen seurauksista opittu mitään? Lakkautuksen jälkeen menetettiin valtavasti omaa osaamista myös kilpailuttamisessa, rakennustöiden valvonnassa, puhumattakaan varsinaisesta rakennustyöstä.

Koulujen ilmoittamiin kosteusvaurioihin ei enää reagoitu nopealla, ammatti-taitoisella korjaamisella. Tilanteet vain pahenivat ja vuosia olemme nähneet homekouluja, joissa on tehty isoja, kalliita, kilpailutettuja remontteja.

Kilpailuttamisenkin hoitaa usein ulkopuolinen konsultti, joka on ensin tehtävään kilpailutettu. Usein konsultti vielä, oman henkilöstön vähäisyyden takia kilpailuttaa urakkavalvojankin. Jääkö sitten hankkeen valmistuttua vastuuta konsultille ja valvojalle? Ei.

Mitä olisikaan seurauksena kadunpidosta luopumisesta? Ainakin lisää palautteen antamisen ongelmia, lisää erillislaskuja pienemmistä korjauksista jos palaute korjaustarpeesta sattuisi menemään perille.

Tälläkin hetkellä eri urakoitasijat hoitavat monia alueita, mutta eri tavoin, erilaisilla kalustoilla. Eroja on yhtä hyvin pölyävässä harjauksessa ja kuin aurauskalus-tossakin. Siksi ei tarvitse ihmetellä syntyviä auraus- ja muita hoitoalueiden rajapintoja, niiden hoitamattomuuksia.

En ole koskaan saanut palautetta talvikunnossapidosta urakoitsijalta, jonka hoitamalla alueella on levitetty runsaasti sepeliä hiihtoreiteille, niiden ja sivu- tai pyöräteiden risteyksissä.

Vastuullinen markkinoita järkevästi tasaava, oikein mitoitettu toimintamalli ei saa olla kaupungille eikä ylipäätään yhteiskunnalle vieras.

Kalervo Ukkola