Hallituksen sote-uudistus lisäisi voitontavoittelua ikäihmisillä

Esperi Caren hoivakodeissa pitkään tapahtuneet törkeät väärinkäytökset ovat todennäköisesti vain jäävuoren huippu. Samanlaisia vanhushoivan surkeasta tolasta kertovia ongelmia on ilmennyt myös alan muiden jättien eli Attendon ja Mehiläisen toiminnasta.

Epäkohtia eivät ole aiheuttaneet hoitajat, vaan ahneuttaan heidän määränsä minimiin vetänyt yritys. Näin veroparatiiseja toiminnassaan sujuvasti hyödyntävä Esperi Care on pyrkinyt mahdollisimman hyvään tuloskuntoon pääomasijoittajiensa silmissä.

Nyt on kohdattu laajassakin julkisuudessa asia, josta hoitajajärjestöt ovat puhuneet jo vuosia. Esimerkiksi miljoonia tienanneen Esperi Caren johto on ottanut vanhusten pahoinvoinnin korviin vasta nyt. Kuinkakohan vilpittömästi? Ainakaan toimitusjohtaja ei jäänyt siivoamaan sotkujaan jätettyään tehtävänsä.

Kysymys vanhushoivasta kytkeytyy vahvasti sote-uudistukseen. Mutta kun se on ollut julkisuudessa lähinnä puolueiden keskeistä valtataistelua ja maakuntahäkkyröiden puuhaamista, on vanhushoiva sote-konkretiaa parhaimmillaan. Sipilän mallin sote-uudistus lisäisi pelikenttää voittoa vanhuksilla estottomasti tavoitteleville konserneille. Esperi Caren mukaan valinnanvapaus itse asiassa tuplaisi heidän markkinansa. Haluammeko aidosti tätä?

Suomen väestön vanheneminen ei ole kenellekään uutinen. Vuonna 2035 yli 75-vuotiaita on kaksinkertainen määrä nykyiseen verrattuna. Suomalainen on siis jatkossa yhä todennäköisemmin harmaapäinen ihminen. Hän tarvitsee myös elämänsä viimeisinä vuosina varsin todennäköisesti hoivaa, kuten elämänsä alkupäässäkin olevat ihmiset. Me työikäiset pärjäämme keskimäärin kohtuullisesti.

Esimerkiksi säädettyyn vanhuspalvelulakiin on saatava velvoittavat ja riittävän suuret kirjaukset hoitajamitoituksen suhteen. Nyt kun kaikki eduskuntapuolueet kannattavat sitä, luulisi asian järjestyvän lakiin välittömästi.  Se takaisi tarpeeksi hoitajia vanhushoivaan. Samalla on huomioitava myös asiakkaiden hoitoisuus eli on täysin eri asia hoitaa käveleviä ja asiallisia ihmisiä kuin vuoteeseen autettavia muistisairaita.

Eräs keino vanhusten tilanteen kohentamiseksi olisi myös perustaa vanhusasianvaltuutetun tehtävä Suomeen. Hän toimisi vanhusten asianajajana, joka nostaisi entistä enemmän ikäihmisten elämää koskevia kipukohtia julkisuuteen ja edistäisi niiden korjaamista myös järjestelmän sisältä käsin. Vanhusasianvaltuutettua on esittänyt yli kymmenen vuotta sitten geriatrian professori Sirkka-Liisa Kivelä, joka tuntee Suomen vanhusasiainkentän jos joku.

Olli Kohonen