Syrjäytyminen on Suomen suurin turvallisuusuhka 

Ihmiset kautta Suomen ovat huolissaan omasta ja läheistensä turvallisuudesta. Tämä on ymmärrettävää. Esimerkiksi Oulussa on ilmennyt erittäin tuomittavia ja iljettäviä seksuaalirikosepäilyjä. Oikeuslaitoksen aika on nyt toimia. Yleisesti ottaen soisi moisissa tapauksissa annettavan ankarat tuomiot. Päänsilittelyjä ei kaivata.
Samaan aikaan on hyvä huomata, että Suomen suurin sisäinen turvallisuusuhka nousee ennen kaikkea eriarvoisuuden kasvusta ja sitä myöten tapahtuvasta syrjäytymisestä. Jos elämässä ei ole minkäänlaista mielekästä tekemistä eikä edes näköaloja paremmasta, ihminen voi hyvin todennäköisesti katkeroitua ja tehdä vaikka minkälaisia typeryyksiä.
Syrjäytymisen ongelmaa ei voi kuitenkaan korjata rautasaappaan polkaisulla eikä edes rajalle vietävällä raudalla, vaan sen suhteen tarvitaan erityisesti sosiaali- ja koulutuspolitiikkaa. Monimutkaisiin ongelmiin ei ole yksinkertaisia ratkaisuja.
Tarvitaan voimavaroja ja myös rohkeutta puuttua ongelmiin jo neuvolavaiheesta alkaen, varhaiskasvatuksesta aina vähintään toisen asteen koulutukseen asti ja sen jälkeenkin. On huomattava myös yhteisöllisyyden rapautuminen. Kaverista tai edes sukulaisestakaan ei välttämättä enää välitetä, vaan olemme entistä enemmän oman onnemme seppiä.
Tähän soppaan kuuluvat monesti myös päihteet. Niidenkin käyttösuhde kuvastaa yhteiskuntamme eriarvoistumista, koska menestyjät eivät enää juurikaan ryyppää, mutta ongelmissa muutenkin piehtaroivat vetävät viinaa ja muitakin päänsekoittajia kaksin käsin.
Mutta jos Oulun seksuaalirikosepäilyjä pohditaan, niin myös esimerkiksi turvapaikanhakijoille ja pakolaisille on tehtävä harvinaisen selväksi se, että seksuaalirikokset ovat todella törkeitä rikoksia ja niistä rankaistaan tiukasti Suomessa. Keskeistä on silti se, että ei saa luoda demonisoivaa kauhukuvaa, jossa jokainen vastaantuleva ”uhkaava musta mies” on rikollinen.
Mutta hänestäkin voi sellainen tulla, jos hän ei pääse osalliseksi suomalaiseen yhteiskuntaan. Ihminen voi tehdä vastenmielisiä tekoja riippumatta siitä ovatko sukujuuret Maikkulassa tai Mogadishussa. Siksi myös kotouttamiseen on suunnattava lisää resursseja, ja se on aloitettava ihmisen tullessa maahan. Jos annamme ihmisten makoilla toimettomana vuositolkulla esimerkiksi turvapaikkaprosessien hitauden takia, sahaamme aivan varmasti omaa oksaamme.
Olli Kohonen
Eduskuntavaaliehdokas