Koronasta suoraan sotaan

Pari vuotta olemme taisteltu koronaa vastaan, ihmiset ovat oppineet työskentelemään etänä, kokoukset pidetään Teamsin, Zoomin, Googlen tai jonkin muun sovelluksen kautta. Kohtaamiset ovat aiempaa enemmän digitaalisia, olemme joutuneet jokainen jonkinlaiseen kuplaan fyysisten tapaamisten ollessa lähes nollassa.

Reilu kolme viikkoa sitten korona katosi mediasta täysin, tämä johtui Venäjän hyökkäyksestä Ukrainaan. Diktaattori Putin on saanut neuvonantajansa kertomaan itselleen juuri sellaista tietoa mitä Vladimirin on oletettu haluavan kuulla.

Valheelliset tiedot ja Putinin niiden perusteella tekemät toimenpiteet ovat pakottaneet länsimaat asettamaan pakotteita Venäjälle. Pakotteet tulevat painamaan Venäjän talouden syvälle suohon, menetetyn luottamuksen uudelleen rakentamisessa tulee menemään kauan. Nähtäväksi jää palautuuko luottamus ja kansainväliset suhteet koskaan entiselle tasolle.

Urheilu ja kulttuuri ovat merkittävässä asemassa, kun luodaan imagoa valtiolle, venäläiset urheilijat ovat suurimmaksi osaksi palasia valtion propaganda koneistossa. Hiihtäjät saivat ylennyksiä ja kunniamerkkejä menestyksestään maailmalla, jääkiekkoilijat erilaisia kunnianosoituksia ja yhteiskuvia valtion johdon kanssa. Tästä syystä en ymmärrä miksi muun maailman pitäisi päästää heidät jatkamaan työtään venäläisen propagandan levittämisessä.

Yksikään urheilija, joka ei pysty sanomaan Ukrainan sotaa sodaksi tulee asettaa kansainväliseen kilpailukieltoon. Millekään lajille ei ole eduksi päästää Vladimir sedän puudeleita esittelemään osaamistaan urheiluareenoille samaan aikaan kun ukrainalaiset joutuvat asein puolustamaan kotimaataan.

Vuosien ajan olen ollut sitä mieltä, ettei Suomen tarvitse liittyä Natoon, edelleen olen epäileväinen jäsenyyden suhteen. Puolustusmenot ovat kasvaneet Suomessa noin kahteen prosenttiin bruttokansantuotteesta, tämä ei siis enää ole este täysjäsenyydelle.

Yhteistyön tiivistäminen Naton kanssa antaisi nykyisiin ja tuleviin hävittäjiin mahdollisuuden hankkia uudempaa aseistusta, miksi ampua ritsalla herneitä, kun käytettävissä olisi kiviä. Suurin ero nykyiseen olisi luultavasti se, että saisimme uudempaa kalustoa nopeammin käyttöön.

Jäsenyyden suhteen minua epäilyttää edelleen se, että pitääkö meidän lähettää taistelijoita jatkossa Naton ”rauhanturvatehtäviin”. Nato-joukoilla näyttää olevan muita rauhanturvaajia suurempi riski joutua aseellisiin konflikteihin tehtävien aikana, tämä ajatus saattaa kyllä johtua median kautta saaduista tiedoista ja viihdeteollisuuden luomasta kuvasta.

Tämänhetkinen tilanne maailmassa aiheuttaa huolta ja pistää monen ajatukset uusiksi, asioita pitää katsoa useammalta suunnalta ja miettiä eri vaihtoehtoja, erityisesti miten ne vaikuttavat Suomen asemaan tulevaisuudessa. Suomen Natojäsenyyden hakeminen on lähempänä kuin koskaan aiemmin, toivottavasti kukaan ei tee mitään peruuttamatonta.