Aina heikomman puolella

Olen saanut toimia heikomman puolesta eri areenoilla jo parin vuosikymmenen ajan.
Työelämässä sosiaalityössä tutuksi tulivat monet marginaaliryhmät, joiden pahoinvointia kitkettiin ja luotiin sinnikkäästi uskoa ja toivoa tulevaisuuteen. Politiikassa heikomman puolesta on saanut kamppailla vuosia kaupunginvaltuustossa ja yhden kauden eduskunnassakin.
Nyt olen vuoden verran saanut työkseni toimia palvelualojen matalapalkkaisten työntekijöiden puolesta ay-liikkeessä. On hienoa tehdä työtä, jolla on ­merkitys.

Palvelualojen työ on pätkätöiden, osa-aikaisuuksien ja matalien palkkojen maailmaa. PAM:n selvityksen mukaan alan työntekijöille maksetaan vuosittain 30 miljoonaa euroa erilaisia sosiaalietuuksia, joilla kompensoidaan alan pieniä palkkoja ja vajaita työviikkoja. Veronmaksajat näin välillisesti tukevat myös palvelualojen yrityksiä, jotka maksavat työntekijöilleen niin huonosti, että työntekijät eivät palkoillaan tule toimeen.
Toisinkin voisi olla, sillä esimerkiksi kaupan alalla kannattavuus on hyvä. Samaan aikaan kun alan työntekijät rukoilevat vuokrarahoja perheelleen sosiaaliluukulta, tekivät alan yritykset 334 miljoonan liikevoiton.
Palkanmaksuvaraa siis olisi olemassa. Olisi myös järkevää parantaa palkkatasoa, jotta alan vetovoimaa parannettaisiin ja saataisiin nuoria hakeutumaan palvelualoille myös tulevaisuudessa. Nyt monin paikoin alkaa olla jo huoli työvoiman saatavuudesta. Varsinkin siivoustyöhön ja majoitus- ja ravintola-alalle on vaikeuksia saada nykypalkoilla työn­tekijöitä.

Tällä hetkellä kaikki Suomen myyjät, siivoojat, kokit, tarjoilijat ja kiinteistönhuoltajat ovat ilman työehtosopimusta.
Kun kyseessä ovat työmarkkinoiden pienipalkkaisimmat ammattiryhmät ja koko vuosikymmen on menty ilman palkankorotuksia, niin on ihan ymmärrettävää, että nyt talouskasvun aikana työntekijät odottavat parannuksia työehtoihin.
Mutta hyvältä ei näytä.
Julkisuuteen tulleet esitykset kiinteistöalan neuvotteluista ovat saaneet työntekijät raivoihinsa. Sunnuntailisien poistot ja muut heikennysesitykset laskisivat esimerkiksi siivoojien ansioita kahdeksan prosenttia.
Näyttää pahasti siltä, että tänä keväänä palkkoja ei kyetä ratkomaan Helsingin kabineteissa, vaan ajaudutaan työtaistelujen tielle.
Kentältä on annettava selkeä viesti kabinetteihin, että pienipalkkaiset palvelualojen ihmiset ansaitsevat arvostusta ja talouskasvun on tunnuttava myös heidän kukkarossaan.

Risto Kalliorinne