Lasten hyvinvointi ja mielenterveys on nähtävä kokonaisuutena

Lasten hyvinvoinnista nostetaan usein esille pieniä palasia. Mielestäni aihetta tulisi kuitenkin tarkastella kokonaisuutena.

Hyvinvoinnin polku alkaa jo neuvolasta. Neuvolassa keskustelulle perheen kanssa ei jää aikaa ja kontakti jää pinnalliseksi. Tukiverkostot voivat olla pienet ja perheen saama tuki riittämätöntä. Koulussa moni lapsi hyötyisi,pienemmistä ryhmistä, strukturoidusta arjesta sekä opillisesta ja sosiaalisesta tuesta. Kouluterveydenhuollossa tulisi panostaa ennaltaehkäisyyn ja mielenterveyspalveluiden saatavuuteen koulun arjessa. Pieniin asioihin saisi apua ennen niiden kasvamista suuriksi. 

Lanun ja OYS:n jonot psykiatriseen erikoissairaanhoitoon ovat pitkiä. Korona tuo ennestään kuormittuneeseen tilanteeseen oman lisänsä, kun vastaanottoja joudutaan perumaan nuhaoireiden takia. Apua odottavalle lapselle tilanne on sietämätön. Lapsi kasvaa ja kehittyy joka päivä odottaessaan apua ja tukea. Osastopaikat ja jonotuslista osastoille ovat täynnä. Uudesta sairaalasta lastenpsykiatrian osastot päätettiin jättää pois. Lasten- ja nuortenpsykiatriaa ei nähdä panostuksen arvoisena.

Huono-osaisuuden tiedetään periytyvän. Kierteen katkaiseminen toisi pitkällä tähtäimellä suurimmat säästöt. Se, mitä tehdään tänään on halvinta. Huomenna hinta on taas suurempi. Kun annetaan pahoinvoinnin odottaa ja hautua vuosia, jopa vuosikymmeniä, kustannukset yhteiskunnalle kasvavat kovin isoiksi. Sen tuoma tuska lapsen ja nuoren elämään on sietämätöntä, eikä se ole rahalla mitattavissa.