Henkilökunnan työhyvinvoinnin ja työvoiman saatavuuden turvaaminen on keskeinen haaste hyvinvointialueille
Painavan sanan kirjoitti
Kirjoitus on julkaistu Kalevassa 4.1.2022 mielipidepalstalla.
Suomi on siirtymässä sote- ja pelastuspalvelujen hyvinvointialueisiin vakavassa työntekijävajekriisissä. Hoitohenkilökuntaa ja sosiaalialan ammattihenkilöstöä on huolestuttavissa määrin siirtynyt muihin tehtäviin. Jäljelle jääneet ovat ylityöllistettyjä, osa uupumuksen rajamailla. Työn kuormituksen ja työhyvinvoinnin esteiden hallinta pitää olla lähtökohta työelämän kehittämiselle. Myös työterveyshuollon pitää olla merkittävässä roolissa työhyvinvointia edistävässä toiminnassa.
Meillä oli 1990-luvun taloudellisen lamankin aikana varaa ylläpitää Oulun kaupungin työntekijöille hyvää työterveyshuoltoa. Työhyvinvoinnin ylläpitäminen ymmärrettiin viisaasti voimavaraksi tuolloin niukkana aikana.
Työterveyshuollon, työntekijän ja lähiesihenkilön aktiivisella yhteistyöllä kyettiin ehkäisemään lukuisia ennenaikaisia eläköitymisiä. Työtä ja työaikoja pystyttiin räätälöimään työntekijän työkykyä ja elämäntilanteen tarpeita vastaavaksi. Työskentely perustui luottamukseen, joka oli syntynyt vuosien aikana.
Oulun yliopistollinen sairaala ulkoisti 4 000 työntekijän työterveyshuollon palvelut kilpailutuksen jälkeen vuonna 2005. Kilpailutuksen voitti Diakonissalaitos. Valintaan päädyttiin edullisimman tarjouksen perusteella. Sairaanhoitopiirin hallituksessa päätös ei ollut yksimielinen.Juttu jatkuu mainoksen jälkeenJuttu jatkuu
Ihmetystä herätti laajemminkin se, että ulkoistetaan alue, jonka substanssiosaaminen löytyy omasta takaa. Silloisessa OYSin työterveyshuollossa oli aktiivisia lääkäreitä ja työterveyshoitajia, joilla olisi ollut halu kehittää omaa toimintaa, mutta siihen ei annettu mahdollisuutta.
Sittemmin palveluntuottajat ovat vaihtuneet useamman kerran. Työterveyspalvelujen tuottajien kanssa tehdyt sopimukset ovat supistaneet työntekijöiden palvelut minimiin. Sairaalan työntekijät joutuvat hakemaan tarvittavat lisäpalvelut julkisista tai yksityisistä terveyspalveluista.”Olisiko jatkossa Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialueella järkevää ryhtyä selvittämään mahdollisuutta perustaa organisaation oma sisäinen työterveyden yksikkö tai työterveyshuollon in-house -yhtiö?”
Viime vaiheessa OYSin työterveys siirtyi Työterveys Virta Oy:lle, jonka suurimmat omistajat olivat Oulun kaupunki ja Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri. Muita omistajia olivat alueen kunnat. Julkisen kilpailutuksen kautta myytiin osakekanta ja noin 26 000 työntekijän työterveyshuolto Pihlajalinnalle vuonna 2021.
Hyvinvointialueen suuressa yhdistymismuutoksessa on erittäin tärkeää, että työterveyshuolto kykenee vastaamaan työntekijöiden tarpeisiin ja tukemaan heitä muutosprosessissa parhaalla mahdollisella tavalla.
Olennainen kysymys on, onko yksityisellä palveluntuottajalla riittävän kattavaa tietoa alueen työntekijöiden eri toimialojen työskentelyolosuhteista, henkilöstön ja esihenkilöiden tuen tarpeista ja kuntoutustoimenpiteistä. Varhaiset tukitoimet ovat merkittävässä roolissa työssäjaksamisessa. Miten tähän haasteeseen kykenee vastaamaan jatkossa mahdollisesti muutaman vuoden välein vaihtuva yksityinen palveluntuottaja.
Olisiko jatkossa Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialueella järkevää ryhtyä selvittämään mahdollisuutta perustaa organisaation oma sisäinen työterveyden yksikkö tai työterveyshuollon in-house -yhtiö? Tällä tavoin voitaisiin paremmin turvata noin 18 000 työntekijälle hyvän ja tarpeenmukaisen työterveyshuollon pitkäjänteinen kehittäminen.
Henkilökunnan työhyvinvoinnin ja työvoiman saatavuuden turvaaminen on keskeinen haaste hyvinvointialueille.
Eija Säilynoja, 384
