Sunnuntain Sarkkinen – NATO:lle kyllä, jos ulkopoliittinen johto sitä esittää
NATO on ollut keskusteluissa pinnalla viime päivät ja viikot. Helppoa kannan päättäminen ei ole ollut ja Vasemmiston jäsenet ovat pohtineet omia kantoja pitkään ja hartaasti.
Myös puoluevaltuusto päätti, ettei NATO-hakemuksen jättäminen ole kynnyskysymys hallituksessa pysymiselle.
Aluksi Hannan äitienpäiväterveiset!
”Muuttuneessa tilanteessa, kannatan Nato-jäsenyyden hakemista”
”Pian tulee Suomen aika ottaa kantaa Nato-jäsenyyteen.
Euroopan turvallisuustilanne on muuttunut perustavalla tavalla Putinin Venäjän hyökättyä Ukrainaan. Olemme joutuneet näkemään, että Venäjä on valmis aloittamaan laajamittaisen ja avoimen sodan Euroopassa ilman mitään hyväksyttävää syytä. Putinin hallinto on toiminnallaan osoittanut, ettei se kunnioita kansainvälisiä sitoumuksia ja humanitaarista oikeutta. Venäjä on ilmaissut näkevänsä naapurimaiden kuuluvan sen etupiiriin ja oikeutusta sodankäyntiin naapureita vastaan haetaan Venäjän suurvaltahistoriasta.
Suomeen ei tällä hetkellä kohdistu suoraa sotilaallista uhkaa. Kuitenkin aiemmin lähes mahdottomalta tuntunut skenaario siitä, että Venäjä uhkaisi Suomen itsemääräämisoikeutta ja itsenäisyyttä, on valitettavasti alkanut vaikuttaa aiempaa mahdollisemmalta. Se, että Suomi pysyttelee suurvaltapolitiikan ja sotilasliittojen ulkopuolella ei enää välttämättä takaa meidän turvallisuuttamme.
Muuttuneessa tilanteessa, kannatan Nato-jäsenyyden hakemista, mikäli ulkopoliittinen johto sitä esittää. Kannan muuttuminen perustuu arvioon siitä, minkä ratkaisun näen muuttuneessa tilanteessa parhaiten turvaavan Suomen turvallisuuden pitkällä tähtäimellä. Nato-jäsenyys olisi askel Suomen turvallisuuden puolesta, ei teko ketään vastaan.
Riskittömiä vaihtoehtoja ei ole. Lyhyellä aikajänteellä jäsenyys ja sen hakeminen todennäköisesti lisää riskejä, sillä se tuo mukanaan riskin Venäjän vastatoimista. Pidemmällä tähtäimellä jäsenyys taas todennäköisesti vahvistaisi Suomen turvallisuutta, sillä se nostaisi Suomeen hyökkäämisen kynnystä ja vahvistaisi Suomen puolustuskykyä, kun saisimme hyökkäyksen sattuessa apua muilta Nato-mailta.
Myös päätös olla liittymättä Natoon olisi tässä tilanteessa päätös. Nato-optio voisi menettää käytännössä strategisen merkityksensä, jos näyttää siltä, ettei sitä haluta käytännössä missään tilanteessa lunastaa. Tämä voisi jatkossa kaventaa Suomen liikkumatilaa ja altistaa meidät vaikuttamiselle.
Nato-jäsenyys ei kuitenkaan olisi mikään ihmelääke turvallisuushuoliimme. Joka tapauksessa, myös Nato-jäsenenä, Suomi vastaisi ensisijaisesti omasta puolustuksesta. Suomalaisten on myös tärkeä muistaa, että keskinäisen avunannon velvoite on molemminpuolinen, eli Nato-jäsenyyteen liittyy myös velvoitteita Suomelle ja odotus muiden auttamisesta.
Tälle kannalle päätyminen ei ole ollut minulle mikään itsestäänselvyys tai helppo prosessi. Natossa on edelleen ongelmansa. Littoumaan kuuluu maita, joiden oikeusvaltiokehitys ja ihmisoikeustilanne on huolestuttava ja joiden tulevasta kehityksestä on syytä olla huolissaan. Pääosa Nato-maista on kuitenkin meille tuttuja eurooppalaisia kumppaneita.
Naton kollektiivinen turvallisuus nojaa paljon USA:n sotilaalliseen voimaan. USA:lla on myös historia muualla maailmassa käydyistä kyseenalaisista sodista. On kuitenkin muistettava, että ne on pääosin käyty ilman Naton osallistumista ja Naton osallistuminen sotatoimiin vaatii yksimielisyyttä kaikilta jäsenmailta. Suomalaisia sotilaita ei siis lähetetä maailman sotiin jatkossakaan ilman omaa päätöstämme.
Pohdinta on ollut siksikin vaikeaa, että sotilasliitot ja kasvava sotilasvarustelu eivät yleisesti ottaen edusta sitä, mitä haluaisin maailmassa nähdä. Kuitenkin meidän on tehtävä ratkaisuja siinä epätäydellisessä maailmassa, jossa elämme. Meidän on vahvistettava turvallisuuttamme tilanteessa, jossa Euroopassa soditaan ja etupiiriajattelu on kaivettu historian romukopasta politiikan johtotähdeksi.
Riippumatta siitä, mitä mieltä minä olen, vaikuttaa siltä että Suomi suuntaa kovaa vauhtia kohti Nato-jäsenyyttä. Onkin syytä suunnata keskustelua siihen, millainen Nato-maa Suomi tulisi olemaan, mikäli sinne asti menemme. Toivon, että voisimme siinä tapauksessa tehdä vahvaa pohjoismaista yhteistyötä myös Naton sisällä. Naton tulisi keskittyä jatkossa jäsenmaidensa puolustamiseen, eikä sotimiseen muualla maailmassa. Suomen ei pidä ottaa ydinaseita maaperälleen enkä näe myöskään tarvetta Nato-tukikohdille Suomessa. Suomen tulee säilyttää ulkopoliittisen liikkumavaransa myös suhteessa Nato-maihin, sillä Nato on puolustusliitto, ei ulkopoliittinen liitto. Meidän on nostettava Naton agendalle kysymyksiä liittyen ilmastoon ja ihmisoikeuksiin. Jatkossakin Suomen on työskenneltävä jännitteiden alentamisen, aseriisunnan, vuoropuhelun, rauhanrakentamisen ja diplomatian puolesta.
On hyvä huomata, että on erilaisia Nato-maita, joilla on erilainen ulkopolitiikka ja rooli kansainvälisessä politiikassa. Suomen on säilytettävä oma, itsenäinen ja rakentava roolinsa.
Kun Ukrainan sota toivottavasti loppuu ja jännitteet laskevat, tulee toivottavasti vielä aika, jolloin Suomi voi luoda Venäjään jälleen rakentavia suhteita ja uutta yhteistyötä. Se riippuu tietenkin ennen kaikkea Venäjän toimista ja maan sisäisestä kehityksestä. Venäjä tulee joka tapauksessa jatkossakin olemaan naapurimme, joten toivon, että Nato-jäsenyydestä riippumatta vielä joskus meillä voi olla hyvät ja toimivat naapurussuhteet.
Ymmärrän, että Nato-pohdinnassa voi tulla myös eri johtopäätökseen kuin itse olen lopulta tullut ja ymmärrän myös liittoutumisen vastaisia argumentteja. Suhtautuminen Natoon on ollut nopeassa muutoksessa Vasemmistoliiton sisällä viime kuukausina, aivan kuten muuallakin yhteiskunnassa. Kysymys jakaa jäsenistöä ja kannattajia, kannat jakautuvat noin suhteessa puolet-puolet. On hyvä, että meillä kansanedustajilla on puolueessa vapaat kädet äänestää oikeaksi katsomamme vaihtoehdon puolesta. Ei ole syytä pyrkiä mihinkään pakotettuun yksimielisyyteen.
Vasemmistoliitossa on onneksi ollut tilaa aidolle keskustelulle Nato-jäsenyyden hyödyistä ja haitoista, sekä molemmille kannoille. Toivon, että voimme puolueessa ja laajemminkin suomalaisessa yhteiskunnassa käydä erilaisia mielipiteitä kunnioittavaa ja moniäänistä keskustelua ja toivon, että menemme erilaisista kannoista huolimatta yhdessä eteenpäin.”
Kirjoitus Hannan facebookissa 6.5.2022
