Tuiran Poika – Vain yhden prosentin tähden

Oletko koskaan pohtinut, mihin syntynyt talouskasvu menee. Mihin se raha päätyy, joka otetaan maailman elollisesta ja elottomasta luonnosta. Monimuotoisuus pienenee pienemistään, ja se vaikuttaa kaikkiin meistä. Meille vakuutellaan, että hiilineutraaliuteen pyrkivä kasvu on ratkaisu. Kuitenkin se merkitsee mm. suuria rakennushankkeita ja autokannan totaalista uusimista. Kuluttamisen vähentäminen on välttämätöntä.

Luonnosta otettava raha menee suurelta osin hämmästyttävän pienelle ihmismäärälle: maapallon rikkain prosentti ihmisiä tienaa joka vuosi noin 20 biljoonaa dollaria. Se on neljännes koko maailman bruttokansantuotteesta ja vastaa 170:n ”köyhimmän” maan bruttokansantuotteita. Järkyttävintä on se, että kaikesta luonnon tuhoamisesta kertyneet rahavirrat menevät suurelta osin niin itäisten kuin läntisten oligarkkien pankkitileille – veroparatiiseihin.

Talouskasvua tarvittaneen. Mutta onko se lopullinen päämäärä niin omistajille, työnantajille, työntekijöille – kaikille meille? Onko siis tavoitteemme tehdä upporikkaat vielä rikkaammiksi? Kyse ei ole kateudesta vaan käsittämättömästä tuhlauksesta, joka kaventaa vääjäämättä luontoa, josta olemme täysin riippuvaisia. Juha Kauppisen mielestä bruttokansantuote pitää korvata aivan erilaisella mittarilla, jossa mm. säästäväisyys otetaan huomioon. Emme varmaan joutuisi tinkimään onnellisuudestamme.

Superrikkaat joutuisivat tinkimään paljosta. Onhan se vaikeaa, koska raha on valtaa. Valitettavasti tällä hetkellä näyttää siltä, että järjestelmästä eniten hyötyvät – pieni joukko – ovat niskan päällä. Se on niin valtavan ihmisenemmistön kuin maapallon luonnon kannalta valitettavaa – jopa kohtalokasta.

Kirjoitus perustuu Juha Kauppisen kirjassa Heräämisiä esittämiin ajatuksiin