Työttömyysturvan leikkaus ei lisää työpaikkoja
Painavan sanan kirjoitti
hanna.sarkkinen@gov.fi
Purran leikkuulaudalla on tänään suomalaisten ansiosidonnainen työttömyysturva. Persuja naurattaa kun työttömäksi jääviltä suomalaisilta leikataan satoja euroja kuukaudessa.
Leikkausten jälkeen suomalaisten ansiosidonnainen on huomattavasti muita Pohjoismaita heikompi. Ansiosidonnaista leikataan 20% jo 40 päivän työttömyyden jälkeen. Keskimääräinen leikkaus on 300 euroa. Lisää leikataan 170 päivän työttömyyden jälkeen, jolloin yhteenlaskettu keskimääräinen leikkaus on 330 euroa. Käytännössä pienellä palkalla tämä ”porrastus” voi tarkoittaa sitä, että ansiopäivärahan määrä tippuu peruspäivärahan tasolle. Eli pienipalkkaisimmilla työntekijöillä leikkaus lyhentää ansiosidonnainen keston käytännössä 40 päivään.
40 päivää antaa hallitus ihmisille aikaa etsiä uusi työpaikka. Kun avoimia työpaikkoja on vähemmän kuin työttömiä työnhakijoita, eivät läheskään kaikki onnistu välttämään leikkausta työllistymällä. Hallitus puhuu tästä esityksestä työllisyystoimena, mutta 80 000 työttömälle kyse on leikkauksesta.
Lisäksi hallitus heikentää pitkäaikaistyöttömien asemaa. Jatkossa palkkatuettu työ ei enää kerryttäisi ansiosidonnaista päivärahaa. Tämä jakaa työntekijöitä kahden kerroksen väkeen. Lisäksi hallitus lakkauttaa kuntien ikääntyneiden työttömien työllistämisvelvoitteen, jonka avulla ikääntynet työttömät ovat voineet työllistyä työuran loppuvaiheessa.
Esitys on nähtävä yhdessä hallituksen muiden leikkausten kanssa. Työttömät kärsivät myös asumistuen leikkauksesta ja työttömyysturvan lapsikorotuksen poistosta. Kokonaisuutena hallituksen ”työlinja” pudottaa 100 000 suomalaista toimeentulotuen varaan. Toisaalta hallitus ei tee mitään tosiasiallisten työllistymisen esteiden, eli työkykyongelmien, osaamispuutteiden ja työhönottosyrjinnän vähentämiseksi.
Esitys on osa hallituksen sosiaalipolitiikan kokonaisuutta, jossa heikennetään monin tavoin sosiaaliturvaa ja työntekijöiden neuvotteluasemaa. Tämä kokonaisuus tulee muuttamaan yhteiskunnan voimasuhteita tavallisten työntekijöiden ja pienituloisten tappioksi ja murtamaan hyvinvointivaltion perusteita.
