Tekoälystäkö ratkaisu ekoälyn, tunneälyn ja reilun pelin alennustilaan? Teknofeodalismia ujutetaan Suomeen
Kuuluisa tutkija, ilmasto-oikeudenmukaisuus keskuksen johtaja Naomi Klein iskee naulan kantaan todetessaan uudessa kirjassaan, että on puhdasta mielipuolisuutta alkaa levittämään ja rakentamaan datakeskus-sähköhirviöitä kiireellä ympäri maailmaa nyt kun eletään lähihistorian kriittisintä aikakautta ilmastonmuutoksen kontekstissa. Silkkaa hulluutta toimia juuri päinvastoin kuin ilmastokriisin aikaan tulisi toimia vaikka ensi kesästä luvataan vielä viime kesää kuumempaa tulipaloineen, myrskyineen, tulvineen, ekokatastroimineen. Tottakai tarvitaan energiaa ja työpaikkoja, mutta moni valveutunut vanhuskin jo osaa varoa manipuloivia yrittäjiä, jotka käyvät ovella painostamassa heitä kiireellä allekirjoittamaan ylihinnoiteltuja palvelusopimuksia. Suomen päättäjät sen sijaan, eivät näemmä osaa varoa gangsterikapitalismia edustavia jättifirmoja, jotka yrittävät ankkuroida datakeskushelvetin äkkiä ennen Amerikan johtajan lakejarikkovan mielettömän aikakauden loppua. Kiire juontaa pelosta, että ihmiset ehtisivät selvittää mistä datakeskuksissa ja niiden äärettömissä vaikutuksissa planeettaamme on kyse. Vanhuksetko osaavat paremmin varoa ovikaupustelijoita, jotka nimenomaan vetoavat kiireeseen ja näin manipuloivat kilpailulla ja lupauksilla kuntapäättäjiä?
Triljonääri Elon Muskia ja muita teknomogulin edustajia ihannoidaan pohtimatta päätöksentekoelimissä kuinka sairaalloisia ja tuhoisia keksintöjä he ovat luoneet. Keksinnöt ovat loistavia renkejä mutta ne ovat saaneet niskalenkin ihmisyydestä ja ovat nyt Frankenstein-isäntiä. Miksei heidän itsensä varoituksia kuunnella? Hehän toistavat toistamistaan internetissä, että tekoälyn liian nopea säätelemätön eteneminen merkitsee jopa 20 prosentin uhkaa, että tekoäly tuhoaa ihmiskunnan. Vaikka on haasteellista tietää kuka puhuu totta, näin suuret uhkakuvat pitäisi ottaa vakavasti varsinkin kun teollista vallankumousta paljon merkittävämpi tekoäly-vallankumous todellakin uhkaa tuhota ihmistyön ja luonnon tasapainon ilmastosta puhumattakaan. Olemme mukana kilpajuoksussa, jonka tulevaisuus on mysteeri, ja Amerikan kulttuurissa, jossa ei enää noudateta lakeja, kontrollia, säätelyä ja varovaisuusperiaatetta. Kuinka sokeasti luotetaan teknojätteihin, joiden ahneudelle ei ole asetettu mitään rajoja!
Kilpajuoksu pohjalle.
Älyvapaata kiirettä, millä datakeskuksia yritetään rakentaa selitetään sillä, että USA kilpailee Kiinan kanssa tekoäly-johtoasemasta, eikä millään maalla ole varaa pudota kelkasta. Mikä ihmeen kiire meillä on tuhota ekologinen ja sosiaalisesti kestävä tulevaisuus ja sivistys? Onko Yhdysvaltojen presidentti arvojohtaja, jonka dementoituneita sanomisia mekin Suomessa seuraamme? Jos ihmiskunta tuhoutuu nyt kun uusi laji, kyborg, on tulossa keskuuteemme, ehkä se on eläinten ja luonnon kannalta toivottava kehityssuunta. Ehkä joudumme aloittamaan alusta luolissa ja nuotiotulen äärellä ja ekologinen rationaalisuus, luonnonvarojen kunnioittaminen ja tasapainoinen elämä korvaavat ”teknomogulien arvoketjut” — ikuisen tuottavuus-, tehokkuus- ja talouskasvukiiman.
Bisnesmaailman päättäjillä vaikuttaa olevan putkinäkö, kyvyttömyys arvioida suuren uuden teollisen vallankumouksemme pitkäaikais- ja jopa lyhyen aikavälin vaikutuksia pelkän yhden kvarttaalin tai vaalikauden tuloksellisuustavoitteen näkökulmasta. Onko tosiaan tärkeintä, että kunnat voivat osoittaa saaneensa jotain aikaan, vaikka koko ihmiskunnan kustannuksella!
Päättäjät ovat tänään kuin hölmöläiset, jotka jatkavat peittoa yhdestä päästä samaan aikaan kun se lyhenee toisesta päästä. Puhutan uusista työpaikoista, joita robotteja tuottava tekoälymaailma nimenomaan tuhoaa minkä ehtii! Kuvitellaan, että saastuttavat, ilmastonmuutosta todistetusti pahentavat datakeskukset tuovat kaivattua pöhinää ja töitä kuntiin, vaikka on tiedossa, että niiden elinkaari tekoälyn nopeassa kehityksessä on äärimmäisen lyhyt. Ja vaikka on tiedossa, että koko tekoäly-toiminta tähtää sellaiseen tuottavuusloikkaan, että robotit korvaavat pahimpien ennusteiden mukaan 90 prosenttia ihmistyöpaikoista. Eikö tämän pitäisi hillitä sitä psykoosia muistuttavaa hysteeristä intoa millä rahanahneiden teknojättien hyvinvointilupauksiin (ja lahjuksiin) reagoidaan; mattolaituri Kymijoen varrelle vastineeksi mittaamattomasta luonnon turmelemisesta, ilmansaasteiden aiheuttamisesta, äänisaasteesta, eläinten reviirin tuhosta ja lyhyen aikavälin vaatimattomista työtilaisuuksista. Se, että jotkut Suomessa luottavat hukkalämmön tuottamiseen ja muihin positiivisiin näkymiin ei muuta faktaa, ettei datakeskusten tavoite työelämän murroksena lupaa mitään hyvää ihmiskunnalle.
Globaalit päästöt ovat nousseet valtavasti aikana kun niiden pitäisi päinvastoin laskea! Myrskyt, tulipalot jne. lisääntyvät ja silti päättäjät lepäävät laakereillaan ja iloitsevat kun Google saapuu kylään kuin keisari ilman vaatteita.
Jos piilaaksosta karanneet, tekoälyn kehityksestä pelästyneet insinöörit ovat oikeassa tulevaisuuden uhkakuvista, työpaikkojen kadotessa ja superäly-robottien korvatessa uutena lajina ihmiskunnan niin selviämmekö jonkin aikaa universaalin perustulon varassa? Kukaan ei ole vastannut mistä yhteiskunta saisi tällöin verotuloja ja miten yritykset pärjäisivät jos kellään ei ole varaa kuluttaa samaan aikaan kun teknojätit kuluttavat kiireellä maapallon resurssit loppuun. Toisaalta, kuka uskoo, että nämä laeista piittaamattomat miljardööri-päättäjät yhtäkkiä innostuisivat jakamaan ihmiskunnan yhdessä tuottamaa varallisuutta? Katoavatko miljardöörit bunkkereihinsa maanalle jos kyborgit, joita on rakennettu kantasoluja hyödyntämällä päättävät teurastaa ihmisalamaiset tuottamattomana ja kannattamattomana kulueränä? Mihin nämä itseään jumalina pitävät teknomiljonäärit päätyvät itse jos Elon Musk ei saakaan Marsia asumiskelpoiseksi?
Kaarina Kailo, Pohjois-Amerikan tutkimuksen dosentti, tietokirjailija, Pohjois-Pohjanmaan maakuntahallituksen jäsen (vas.)
