Vasemmistoliiton Oulun valtuustoryhmä toimii kaupungin henkilöstön ja palvelujen puolesta

Vuoden 2012 lopulla alkanut valtuustokausi oli kuntaliitoksen jälkeen Oulun ensimmäinen. Poliittinen asetelma muuttui keskustan hyväksi. Keskustalla on 19 valtuutettua. Vasemmistoliiton kymmenen valtuutetun ryhmä säilyi kolmanneksi suurimpana. Keskustan voiman lisääntyminen on ilmennyt ristiriitaisesti: palveluiden säilyttäminen koko Oulussa on ollut yhteinen tavoite vasemmistoliiton kanssa, mutta yksityistämistä, ympäristöä ja henkilöstöä koskevissa kysymyksissä on sitten törmätty voimakkaasti.

Valtuustokauden alussa, vuoden 2013 joulukuussa valtuusto päätti lomauttaa kaupungin henkilöstön tavoitteena viiden miljoonan leikkaus henkilöstön palkkoihin. Vasemmistoliitto puolusti ainoana puolueena henkilöstöä ja kuntalaisten palveluja äänestämällä lomautusta vastaan. Osoitimme, että lomautus ei tuo säästöjä vaan jopa lisää kustannuksia. Palvelut heikkenevät ja kuntalaisten oikeus lakisääteisiin palveluihin vaarantuu, henkilöstön työpaineet lisääntyvät. Samalla työhyvinvointi heikkenee ja sairastavuus kasvaa. Lomautuksen järjestäminen teettää esimiehillä ja henkilöstöllä turhaa työtä. Lomautuksen takia myös menetetään tuloja esimerkiksi päivähoitomaksuissa. Terveydenhuollossa asiakkaat ohjautuvat kalliimpiin erikoissairaanhoidon palveluihin. Lomautuksen aikana ei voida työllistää palkkatuella, joten tukityöllistämisen taso aleni lähes 150 henkilöllä. Pitkäaikaistyöttömyyden kustannukset kaupungille lisääntyivät.

Osoitimme, että lomautus ei tuo säästöjä vaan jopa lisää kustannuksia.

Vasemmistoliitto on vastustanut myös eläköitymisen hyödyntämistä henkilöstön vähentämisessä. Henkilöstön määrän pysyminen nykytasolla merkitsee tuottavuuden kasvua, kun väkimäärä ja palvelutarve kasvaa. Luopumalla tilaaja-tuottajamallista ja kuntaliitoksen päällekkäisyyksistä vapautuu henkilöstöä hallinnosta suorittavaan työhön. Emme hyväksy henkilöstön pelottelua yt-neuvotteluilla vuoden 2017 talousarviossa. Kuntaliitoksen irtisanomissuojan umpeutuminen 2017 lopussa ei ole peruste yt-neuvotteluille.

Ympäristön puolesta

Ympäristöasiat olivat keskeisiä, kun valtuusto käsitteli Sanginjoen ulkometsän suojelemista ja kansallispuiston tasoisen luonnonsuojelualueen muodostamista, Oulun varavesijärjestelmää ja Oulun osallistumista omistajana Fennovoiman ydinvoimalaan. Kaikissa näissä kärsittiin niukkoja tappioita. Sanginjoen ulkometsän suojelu ja vedenhankinta Viinivaarasta ovat valituksen alaisina kesken. Vasemmistoliiton valtuustoryhmä oli näissä kysymyksissä yhtenäinen ja toisaalta kokoomus oli yhtenäisesti vastakkaisella kannalla, kaikki muut ryhmät jakautuivat.

Sanginjoen ulkometsän suojelu oli yhdestä äänestä kiinni. Äänestystulos syntyi yhden keskustan valtuutetun muuttaessa äänestystään painostettuna.

Sanginjoen ulkometsän suojelu oli yhdestä äänestä kiinni.

Oulun varavesijärjestelmän käsittelyssä kannatimme hajautettua vaihtoehtoa, jossa pohjavettä olisi lisätty useasta eri olemassa olevasta lähteestä naapurikuntien kanssa neuvotellen. Voittanut, keskitetty ns. Viinivaara-vaihtoehto merkitsee pohjaveteen siirtymistä. Siihen käytetään uusia pohjavesivarantoja lähinnä Pudasjärven Viinivaarasta. Alue sivuaa herkkää Natura-aluetta ja laajalla veden pumppauksella on merkittäviä vaikutuksia ainutlaatuiseen luontoon. Pohjavesi on liian arvokas luonnonvara vessojen huuhtelemiseen ja peseytymiseen, mihin 90 prosenttia vedestä kulutetaan.

Oulun osallistuminen Fennovoiman ydinvoimalahankkeeseen tuotiin kiireellisenä valtuuston käsittelyyn. Tarvittiin lisää kotimaisia omistajia, kun ilmeni, että kotimainen 60 prosentin osuus ei täyty. Oulun Energian johtokunta katsoi lausunnossaan, että osallistumiselle ei ollut taloudellisia perusteita. Ydinvoiman ympäristöongelmat, kuten jäteongelman ratkaisemattomuus, olivat vasemmiston mielestä sellaisia riskejä, että Oulun ei pidä niihin sitoutua omistuksen kautta. Kaupunginvaltuusto päätti, että Oulun kaupunki ja Oulun Energia osallistuvat Fennovoiman ydinvoimahankkeeseen 16–17 miljoonan euron sijoituksella. Oulun Energialla on omiakin investointitarpeita esimerkiksi Toppila ykkösen uusimiseen ja aurinko- ja tuulivoiman lisäämiseen.

Aluelukioiden säilyttämisen puolesta

Tärkeä politiikan linjakysymys oli suhtautuminen keskitettyyn kampuslukioratkaisuun, joka olisi lopettanut sekä Oulunsalon että Kiimingin lukion. Yli puoluerajojen syntyi rakentava yhteistyö aluelukioiden säilyttämisen puolesta. Vasemmistoliiton ja perussuomalaisten ryhmät kokonaisuudessaan, keskustan ja vihreiden ryhmien enemmistö ja yksi sosialidemokraatti muodostivat voittaneen enemmistön.

Vasemmistoliiton mielestä aluelukioiden säilyttämistä puolsivat useat tekijät. Lukioiden oppilaista noin 70–85 prosenttia asuu lukion lähialueella. Keskittäminen muutamaan niin sanottuun kampuslukioon keskikaupungille aiheuttaa eriarvoisuutta, kun oppilaiden koulumatkat pitenevät ja koulunkäyntiin kuluva aika kasvaa huomattavasti, enimmillään jopa kolmella tunnilla. Satojen oppilaiden matkakustannukset kasvavat kun Kela korvaa yli kymmenen kilometrin mat-kat vain osittain. Lähilukion puuttuminen lisää toisen asteen koulutuksen ulkopuolelle jäämistä. Lukioiden keskittämisestä syntyvät suuret, jopa tuhannen oppilaan yksiköt eivät palvele oppimista. Samalla oppilashuollon tarve kasvaa. Valinnaisuuden edut saavutetaan pienemmissäkin lukioissa jo nyt. Lukioiden poistuminen entisistä kuntakeskuksista heikentää muitakin palveluja ja lisää kaupungin sisäisiä alueellisia eroja.

Vasemmistoliitto piti parhaana tiivistää lukioita kantakaupungissa suurin piirtein samankokoisiksi 600–700 oppilaan lukioiksi; Merikosken ja Pateniemen lukion yhdistäminen Raksilaan on askel tähän suuntaan.

 

Mikko Viitanen