Budjettisäästäminen – kääntynyt itseään vastaan

Valtakunnan hallitus leikkaa, väittää ”säästävänsä” päivähoidossa, koulutuksessa tai lääkekorvauksissa. Myös kaupunki tuijottaa terveyspalvelujen menoja. Sitten leikataan ja lakkautetaan palveluja. Ei nähdä kustannusten perimmäisiä syitä – johdetaan numeroilla.

 

Konkreettinen esimerkki ”säästämisestä” on Oulun luopuminen joukkueurheilun (kuten Icehearts) käytöstä nuorten ongelmien ratkaisemiseen. 20-25 lapsen ryhmän tuki on esimerkiksi 50 000 euroa vuodessa, mutta ”säästäminen” voi maksaa 50 kertaa enemmän.

”Säästämisessä” ei tueta nuoria ja elämä voi suistua raiteiltaan. Seurauksena on huostaanotto ja sen hinta voi olla 130 000 € vuodessa. 2-3 ryhmän tukemisen hinta menee yhteen huostaanottoon.

Kaupungin talouden ja palveluiden järisyttävin ”säästävän” budjettiohjauksen – numeroilla johtamisen – sovellus ovat kalliit terveyspalvelut. Oulun ja muiden kuntien talouden seurannassa ja tilinpäätöksissä tuskaillaan erikoissairaanhoidon korkeita kuluja.

Erikoissairaalan menojen ”vähentämiseksi” sairaalan päivystykseen on muodostettu kaksi rinnakkaista päivystyskäytävää. Terveyskeskuskäytävän pitäisi estää siirtoja erikoissairaalan päivystyskäytävälle ja edelleen sairaalan osastoille, säästää kuntien menoja.

Maakunnallisen sairaanhoitopiirin (PPShp/Oys) talousarvion tulot ovat kuntien budjettien menoja. Näin on nähty ja toimittu nykyisessä maakunnan kuntayhtymässä.

Vuosikymmeniä kansalaiset ovat ihmetelleet esimerkiksi verikokeiden paljoutta. Ensin niitä on otettu omassa terveyskeskuksessa ja hetken päästä keskussairaalassa, koska tieto toiselle ei ole kulkenut.

Jo yli kaksi vuosikymmentä sitten nähtiin laajasti tarve rakentaa yhteen sopivia potilastietojärjestelmiä. Hallituskin päätti 2003, että se toteutuu 2007 mennessä. Miksi ongelmia ei hallittu ja poistettu?

Kunnat olivat ”säästäneet” kilpailuttamalla potilastietojärjestelmiä jopa niin pitkälle, että saman nimisten järjestelmien eri versioit eivät sovi yhteen. Näin kunnat ovat sotkeneet koko maan taloutta tekemällä yhteistyötä ”tehokkaiden” yritysten kanssa.

Miksi on jätetty tuuliajolle tärkeä tuottavuutta lisäävän järjestelmän käyttöönotto? On ”säästetty” yksittäisten kuntien hetkellisissä hankinta- ja ylläpitomenoissa. Rakenteen vakavia riskejä ei ole nähty.

Pahin puute päivystyksissä ovat joustamattomat toimintamallit, jota puuttuvat ja huonot ajanvarausjärjestelmät heikentävät entisestään.

Kunnat ovat ”säästäneet” lakkauttamalla omat rakennusosastonsa. Jo vuosia on kilpailutettu rakennuskohteet isoakin aliurakoitsijamäärää käyttävillä yrityksillä. Rakentajaviranhaltijoista on muutenkin tullut konsulttitoiminnan tilaajia

Olisiko tässä syitä homekouluihin ja muihin julkisten rakennusten ongelmiin? Ei ole omia resursseja korjata vikoja heti kun ne huomataan. Tilanne pahenee ja joudutaan isoihin peruskorjauksiin. Kunnat ovat menettäneet omaa osaamistaan. Sitä tarvittaisiin usein monimutkaisessa kilpailuttamisessa.

Myös rakennusvalvonta joudutaan resurssipulan vuoksi kilpailuttamaan. Rakennuttajana kunnan kontrolli eri rakentamisen vaiheissa ei toimi. Ostetun valvonnan vastuu loppuu pian hankkeen valmistuttua.

Yksisilmäisen numeroilla johtavan ”säästämisen” kohteita ikävä kyllä riittää varhaiskasvatuksesta ammatilliseen ja yliopistokoulutukseen saakka. Sillä ei edistetä tasa-arvoa eikä tehdä kestävän tulevaisuuden ratkaisuja.

Kehitetään toimintaa, parannetaan samalla tuottavuutta, ei sokeuduta numeroihin.

Kalervo Ukkola

julk. https://blogit.kaleva.fi/kalervo-ukkola/2017/04/01/budjettisaastaminen-kaantynyt-itseaan-vastaan/