Kehitysvammaiset haluavat ja kykenevät oikeisiin töihin
Suomi tarvitsee kaikki kädet, julistetaan aika ajoin. Aikeet jäävät valitettavasti juhlapuheiden tasolle. Maamme 30000:sta työikäisestä kehitysvammaisesta alle 600 tekee työsuhteista palkkatyötä. 6000 osallistuu työtoimintaan työkeskuksissa ja 2300 avotyötoimintaan (työ oikeilla työpaikoilla, mutta palkatta). Kehitysvammaliiton mukaan 3000 kehitysvammaista voitaisiin työllistää palkkatyöhön oikeanlaisella tuella.
Olen huolissani, miten Pohteeseen kohdistuvat leikkaukset ja karsimiset vaikuttavat jo valmiiksi aliresursoituihin toimintakeskuksiin ja kehitysvammaisten työllistymismahdollisuuksiin.
Työtoimintapalvelujen tavoitteellisuus on taantunut siitä, kun 18 vuotta sitten lievästi kehitysvammainen poikani pääsi Oulunsalossa työhönvalmentajan ansiosta avotyöhön paikalliseen markettiin. Myymäläpäällikkö lupasi ”kouluttaa pojasta kauppiaan”, harjoittelujakson jälkeen palkallisena. Mikäpä olisi enemmän voinut tukea nuoren itsetuntoa! Harmillisesti päällikkö vaihtoi työpaikkaa eikä muulla henkilökunnalla ollut halua ohjata poikaani. Kun Oulunsalo liitettiin Ouluun, poikani siirtyi Kontinkankaan työkeskuksen asiakkaaksi ja teki siellä töitä kolme kuusituntista päivää viikossa.
Entäpä nykytilanne? Työkeskuksen auettua koronasulun jälkeen ryhmät jaettiin kahtia. Toinen ryhmä työskenteli aamupäivällä, toinen iltapäivällä. Tämän vielä ymmärsin ja hyväksyin, mutta mitä tapahtui Pohteen aloitettua toimintansa? Työkeskus muuttui toimintakeskukseksi ja sinne otettiin paljon uusia asiakkaita kaupungin työtoimintayksiköitä karsittaessa. Ohjaajat väsyivät, ja asiakkaat turhautuivat vain parin tunnin työpäivään. Pojalleni maksetaan työmatkat ja työosuusrahaa 44 euroa kuukaudessa (ei siis päivässä!), mutta vastaavasti hän maksaa ruoasta enemmän kuin saa ”palkkaa”.
Pohde pyrkii työtoiminnalla ylläpitämään ja edistämään asiakkaiden toimintakykyä sekä lisäämään heidän työllistymismahdollisuuksiaan. Mielestäni tähän tavoitteeseen pitää nyt todella panostaa, jotta kehitysvammaisten potentiaalia saadaan hyödynnettyä. Kehitysvammaiset nuoret ja aikuiset haluavat ja kykenevät oikeisiin töihin, ja he ovat hyvin sitoutuneita työntekijöitä, kunhan sopiva työtehtävä löytyy.
Kehitysvammaisten työllistämiseen, soveltuvien työpaikkojen etsimiseen sekä ohjaamiseen tarvittaisiin työhönvalmentajia. Mutta ammattitaitoisia työhönvalmentajia ei ole. Heidän koulutukseensa tulee nyt panostaa! Oulun kaupungin tulee yhdessä seudun muiden kuntien ja hyvinvointialueen kanssa luoda malli, kuinka työnantajat voisivat joustavasti palkata työhönvalmentajia organisaatioonsa ohjaamaan kehitysvammaista ja kouluttamaan myös työpaikan henkilöstöä kohtaamaan uusi erilainen työkaverinsa. Kaupungin hankintaohjelman kriteereihin on Vantaan kaupungin tapaan lisättävä vaatimus osatyökykyisten työllistämisestä – ja kehitysvammaisten! Palkattomasta avotyötoiminnasta on päästävä, ja työllistettävä kehitysvammaisia määräaikaisen harjoittelun kautta palkkatyöhön.
