Muis­to­kir­joi­tus: Työ­väen­opis­ton opet­ta­ja, va­ra­reh­to­ri Terttu Kuusela 1946–2024

Terttu Kuusela. Yhteiskuntatieteiden maisteri Terttu Marjatta Kuusela (o.s. Juvankoski) nukkui pois Oulun yliopistollisessa sairaalassa 30.11.2024 nopeasti edenneen sairauden murtamana.

Kuusela oli syntynyt Iitissä 25.12.1946 suuren maalaistalon tyttärenä.

Hän kirjoitti ylioppilaaksi, valmistui yhteiskuntatieteiden maisteriksi Tampereella 1960–1970-luvun vaihteessa ja muutti Haukiputaalle. Hän meni naimisiin Arjo Kuuselan kanssa, ja heille syntyi poika, Erno, vuonna 1978.

Terttu Kuusela toimi Haukiputaan Työväenopiston yhteiskunnallisten aineiden opettajana ja myöhemmin vararehtorina sekä sosiodraamaohjaajana eläköitymiseen asti.

Luettelo Kuuselan luottamustoimista on pitkä. Hän oli Oulun Naisunionin puheenjohtaja, Haukiputaan Vihreiden puheenjohtaja, Haukiputaan kunnanvaltuuston jäsen kuusitoista vuotta ja Haukiputaan kirkonkylän asukasyhdistyksen sihteeri.

Hän toimi Oulun rakennuslautakunnan jäsenenä kahdeksan vuotta. Hän oli eduskuntavaaliehdokkaana ja Oulun rauhanryhmässä. Hänet valittiin Oulun toiseksi Tähtiemoksi.

Viimeiseen syksyyn asti hän oli mukana kuntapolitiikassa Vasemmistoliiton edustajana Oulun tarkastuslautakunnassa. Kuusela kirjoitti ansiokkaat historiikit Haukiputaan Työosuuskunnasta, Kellon työväentalosta ja Renkaan talosta Martinniemessä.

Kuuselan mielenkiinnon kohteita olivat luonnonsuojelu ja politiikka. Hän toimi yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden puolesta ja oli mukana suojelemassa muun muassa Kurtinhaudan rantametsää ja Runtelinharjua.

Kuuselan tehtäväkenttään kuului myös käytännön toiminta. Haukiputaan kirkonkylän kyläyhdistys puhdisti kirkonkylää halkovan, huonoon kuntoon päässeen Värjänojan. Terttu oli kunnostustyön primus motor.

Luonnossa liikkuminen oli Kuuselalle elinehto. Hän patikoi Lapissa, meloi Perämerellä ja Kiiminki- ja Iijoella, hiihti satoja kilometrejä talvisin. Haukiputaalla tärkeä paikka oli Suurhiekka, kesämökki Kiiminkijoen rannalla.

Terttu suhtautui elämään valoisasti ja uteliaasti. Hän ei pelännyt kuolemaa, vaan kutsui sitä ystäväksi. Hänet kiskaistiin luotamme yllättäen, sillä hän ehti sairastaa vain seitsemän viikkoa.

Tertun kuolinvuoteen vierellä valvoivat poika ja miniä. Kuolinyönä taivaalla loistivat kirkkaina Jupiter ja revontulet.

Terttu Kuusela jätti jälkeensä suuren aukon. Häntä jäivät kaipaamaan pojan Ernon ja miniän Sannan lisäksi sisarukset perheineen, kolme elämänkumppanin lasta perheineen sekä suuri joukko ystäviä, työtovereita ja hengenheimolaisia.