Hallitus valitsee rapauttaa ammatillista osaamista ja työllisyyttä, vaikka puhuu muuta

Ei ole kauankaan siitä, kun Sipilän hallitus leikkasi koulutuksesta historiallisen suuren siivun, josta liki 200 miljoonaa kohdistui ammatilliseen koulutukseen. Todistin itse näiden leikkausten jälkiä vuonna 2019, kun työskentelin ammatillisen oppilaitoksen äidinkielen opettajan sijaisena.

Henkilökuntaa oli useassa yksikössä jouduttu vähentämään ja opetussisältöjä karsimaan. Minullekin annettu suositus oli, että opiskelijoita tulisi ohjata mahdollisimman itseohjautuvaan työskentelyyn nettialustoille koottujen oppimateriaalien varassa. Tämä ohje tuntui absurdilta tilanteessa, jossa huomattavan monella opiskelijalla oli peruskoulun ajoilta jokin tuen päätös, eli eritasoisia haasteita lukemisessa, kirjoittamisessa, keskittymisessä tai itsenäisessä työskentelyssä. Varsin moni opettaja kiroili silloin päättäjien kyvyttömyyttä ymmärtää, mitä resurssien puute tekee kouluarjen todellisuudelle.

Marinin hallitus pidensi oppivelvollisuutta ja suuntasi rahoitusta tuen tarpeiden huomioimiseen, mutta lyhyeksi jäivät tuonkin panostuksen vaikutukset, kun Orpon hallitus on juuri julistanut leikkaavansa ammatillisesta koulutuksesta 120 miljoonaa. Edelliseenkään resurssivajeeseen ei ole ehditty mukautua, ja nyt hallitus havittelee tuhkiakin pesästä.

Koulutusta ei voi järjestää pelkällä hyvällä tahdolla. Koko koulutuskentän rahoitus on tasaisesti laskenut 90-luvun lamasta lähtien – ja sattumaa tai ei, mutta Pisa-tulokset ovat laskeneet kutakuinkin samaa vauhtia.

Hallituksen 120 miljoonan leikkaukset ammatilliseen koulutukseen voivat tarkoittaa jopa 1600 opettajaa vähemmän. En tiedä, kehtaisiko kukaan ehdottaa kansalaisille poliisin sijaan oman käden oikeutta tai lääkärin sijaan itsediagnosointia, mutta kovaa vauhtia mennään suuntaan, jossa opiskelijoilta vaaditaan valmistumista ilman opettajia.

Leikkaukset ammatilliseen koulutukseen eivät hallitukselle riitä, vaan hiljattain astui voimaan myös aikuiskoulutustuen poisto. Ministerit puhuvat kovin mielellään koulutuksen kunnianpalautuksesta ja työllisyystoimista, mutta edeltävät puuroutuvat ja menettävät merkityksensä konkretian edessä. Hallitus järjestelmällisesti heikentää päätöksillään koulutuksen laatua, mahdollisuuksia kouluttautua ja mahdollisuuksia vaihtaa alaa – ja täten itse horjuttaa jo valmiiksi kehnoja työllisyysnäkymiä.

Hallitus on nimennyt tavoitteekseen 100 000 uutta työllistä hallituskauden aikana, mutta tähän mennessä olemme saaneet 30 000 uutta työtöntä ja yli 50 000 työpaikkaa vähemmän. Tämä ei ihmetytä lainkaan, sillä mikään hallituksen toimi ei ole linjassa työllisyyden kasvun tavoitteen kanssa. Jos aktiivisesti valitaan rapauttaa koulutusta ja ammatillisen osaamisen kenttää, tulokset ovat silloin juuri sen mukaiset.

Ammatillinen koulutus ja koko tulevaisuuden Suomen työllisyysnäkymät ansaitsevat parempaa kuin Orpon hallituksen ajama kehityskulku. Koulutuksen kunnianpalautus ei tarkoita mitään, jos se näyttää tältä.

Jessi Jokelainen
Kansanedustaja