Ilmastonmuutokselta ei säästy kukaan

Olen seurannut kymmeniä vuosia ympäristöongelmien muuttumista paikallisista ja
alueellisista ilmiöistä maailmanlaajuisiksi, globaaleiksi. Nyt todistamme
ilmastonmuutoksen aiheuttamia äärimmäisiä sääilmiöitä: voimakkaita helleaaltoja,
paikoin jopa yli 50 asteen lämpötiloja, totaalista kuivuutta, hallitsemattomia
metsäpaloja, hirmumyrskyjä ja tulvia. Ilmastotutkijoiden mukaan kyse on yhä
pahenevasta ilmastokriisistä, koska äärimmäiset sääilmiöt ovat yleistyneet,
voimistuneet ja pitkittyneet.

Ovatko tutkijat olleet liian varovaisia arvioissaan? Lähes aina he ovat vakuutelleet
ihmiskunnan selviävän – jos tehdään heidän esittämänsä korjausliikkeet, ykkösenä
fosssiilienergian alasajo. Siihen ei ole päästy riittävässä määrin maailmanlaajuisesti.
Käynnissä olevia muutoksia ei pystytä peruuttamaan. Voimme vain varautua, jotta
riskit olisivat vähäisempiä. Jos jatketaan entiseen malliin, niin lasku on
käsittämättömän suuri.

Pääministeri Orpo totesi Brysselissä 17.7: “Keskustelu on, mitä koko maa tarvitsee.
Aidosti tarvittaisiin, että kuunnellaan. Yritetään ymmärtää ja hakea ratkaisuja.”
Sovinnollisesti sanottu. Hän tarkoitti silloista “aidanseipäistä” keskustelua. Siis sitä,
mitä kukin ministeri oli aikoinaan päästänyt aivoistaan ulos. Ei suinkaan
ilmastonmuutosta kaikkine seurauksineen, vaikka niiltä ei säästy kukaan.
Ei nekään, jotka vielä jokin aika sitten eivät uskoneet koko ilmiöön. Vähättelijöitä
löytyy samalta äärioikealta taholta. Heidän mielestään pienen Suomen tekemisillä ei
ole merkitystä koko maailman mittakaavassa, koska päästöt ovat muualla (Kiina,
Intia, Venäjä, Yhdysvallat jne.) paljon suuremmat.

Helposti unohdetaan, että väkimäärään suhteutettuna Suomen päästöt ovat todella
suuret. Maamme on myös kansainvälisesti sitoutunut tekemään osansa
ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Kotimaiset ilmastonmuutoksen vähättelijät eivät
ymmärrä, että päästöt eivät kierrä rajoja – melko vähäistä Suomen kokoista plänttiä.
Olemme niin sanotusti samassa veneessä.

Aikaikkuna korjausliikkeille on mielestäni käytännössä sulkeutunut ja koko
ihmiskunnan nykyisen elämäntavan on muututtava. Käynnisssä olevia muutoksia ei
voi enää peruuttaa. Varautuminen riskeihin on ainoa mahdollisuus, koska silloin
kustannukset jäävät pienemmiksi. Jos ollaan toimettomia tai edelleen reagoidaan
verkkaisesti, niin lasku tulee olemaan käsittämättömän suuri.

Nykyisen hallituksen on tehtävä varautumisohjelma. “Aidanseipäistä” keskustelu on
lopetettava ja on laadittava pikimmiten ennalta varautumisuunnitelma niin
valtakunnan tasolle kuin aluellisesti sekä suurimpien kaupunkien osalta. On selvää,
että esimerkisi Oulun alueella ja erityisesti Oulujoen suistossa sademäärien
lisääntyminen lisää tulvariskiä. Sitä ei suinkaan torjuta rakentamalla korkea tornitalo
pahimmalle tulvariskialueelle, suistoon.

Jos maailman – ja Suomen (Oulunkin) – poliittiset johtajat eivät ymmärrä ryhtyä
toimenpiteisiin, niin nyt näkemämme sään ääri-ilmiöt jatkuvat ja pahenevat
pahenemistaan.

Seuraavat sukupolvet eivät ylistä nykyistä vallassa olevaa sukupolvea.
Kymmenien vuosien seurantakokemuksella
Veikko Ervasti, Oulu
Biologi, maantieteilijä