Kuntapolitiikka on lähellä arkea

Kuntavaaleissa ei päätetä polttoaineverosta, rajojen sulkemisesta tai työehtosopimusten yleissitovuudesta. Kuntavaaleissa valitaan luottamushenkilöt tekemään päätöksiä kuntaa ja kuntalaisia koskeviin asioihin. Miten terveydenhoito järjestetään, tarvitaanko alueelle lisää parkkipaikkoja vai panostetaanko kunnassa mieluummin joukkoliikenteeseen.

Suomessa ei taida olla montaakaan kuntaa, joiden talous on ylijäämäinen, siksi on tärkeää miettiä mihin saadut veroeurot käytetään. Tuotetaanko palvelut kunnan omana toimintona, jolloin raha jää hyödyttämään aluetta vai ostetaanko palvelut mieluummin ulkomailta ja siirretään pääomasijoittajille veroparatiiseihin.

Kunnassa päätetään kaavoituksesta, siitä millaista rakentamista millekin alueelle tehdään. Annetaanko tontti oppilaitokselle, kaupalle vai kenties asuinrakentamiseen. Tällä on merkitystä alueen vetovoiman kannalta vuosien päähän, puhumattakaan vaikutuksista infrarakentamisen investoinneista. Kaikilla aiemmin mainitulla esimerkillä on aivan erilaiset tarpeet pysäköinnin, liikennejärjestelyjen ja kunnallistekniikan suhteen.

Näistä pienistä asioista koostuu kuntapoliitikon arki, niistä asioista, joita näet, kun katsot ikkunasta ulos tai lähdet käymään kaupassa, koulussa, lääkärissä tai muuten vain ulkoilemassa. Minulle tärkeitä asioita ovat toimivat palvelut, viihtyisät asuinalueet ja elävä keskusta. Rakennetaan Oulua yhdessä kaikille, ei harvoille.