Oulun kaupungissa on herätty ongelmaan jo vuosi sitten, jolloin lasten ja nuorten pariin palkattiin 10 psykiatrista sairaanhoitajaa perustasolle. Tämä ei ole silti poistanut todellakaan kaikkia ongelmia, koska jonot ovat pysyneet suurina. Esimerkiksi korona-aika on tunnetusti ollut omia syventämään terveydellisiä haasteita. Oulun mielenterveyspalveluissa, myös erikoissairaanhoitoa tarjoavassa lasten ja nuorten psykiatrisessa Lanu-työryhmässä on ollut erittäin suuria haasteita ja jonoja, hoitotakuun ylityksiä. Se on osaltaan syventänyt haasteita, ja keväällä aluehallintovirasto antoi Oululle määräyksen saattaa lasten ja nuorten mielenterveyspalvelut lain vaatimalle tasolle elokuun loppuun mennessä.

Olemme käsitelleet tilannetta lukuisia kertoja hyvinvointilautakunnan kokouksissa. Hoitojonojen osalta oma kapitteelinsa on se, että mielenterveyspalveluiden työntekijät ovat voineet pahoin tilanteen myllertäessä. Myös tätä on nostettu esiin lautakunnassa, ja korjausliikkeitä on tehty. Mutta ei maailma tai mielenterveyspalvelut (saatikka niiden työntekijöiden hyvinvointi) ole tämänkään suhteen valmiiksi tulleet.

Suhtaudun tilanteeseen todella vakavasti, ja olen yhtenä monista nostanut esille tarpeen satsata lasten ja nuorten palveluihin. Suhtaudun tilanteen vaikeudesta huolimatta luottavaisesti siihen, että saamme tilanteen kuntoon. Tässä yhteydessä joudumme käyttämään myös ostopalveluita. Se on ymmärrettävää tässä tilanteessa, koska hoidon tarjoaminen on tietenkin ykkösprioriteetti. Toisaalta on hyvä muistaa, että esimerkiksi ostetuissa palveluissa hoitoketjujen kestävyys voi jäädä vajavaisiksi.

Aihepiiriin on tulossa parannusta ensi keskiviikkona 23.6. olevassa hyvinvointilautakunnan kevätkauden viimeisessä kokouksessa. Esityksenä (jonka toivon tulevan hyväksytyksi) on rekrytoida neljä uutta psykiatrista sairaanhoitajaa lasten ja nuorten perusterveydenhuollon tasolle ja yksi terveydenhoitaja keskittymiskykytiimiin. Tämä on hyvä ja perusteltu esitys, koska perusterveydenhuollossa ongelmat kohdataan ensimmäisenä. Peruspuolen panostuksilla voidaan myös vähentää lähetteitä myös sairaanhoitopiirille, jossa niitä on ollut viime aikoina erityisen paljon lasten ja nuorten psyykkisten ongelmien takia.

Nyt tapaamisvälit myös perustasolla työskenteleville hoitajille ovat venyneet 3-4 viikon mittaisiksi, kun hoidollisesti perusteltua olisivat jopa viikottaiset tapaamiset. Lisäresurssit kohentavat mahdollisuutta päästä tätä kohti, vaikka toki ei ole itsestäänselvyys, että kaikki työntekijät saadaan noin vain rekrytoitua. Ja ei maailma tule tämänkään jälkeen valmiiksi. On selvää, että kaikista olennaisinta myös jatkossa vähentää yhteiskunnastamme mielenterveyden pahoinvointia aiheuttavia rakenteita. Tarvitaan kulttuuria, maksuttomia liikuntapalveluita, uimapaikkoja ympäri kaupunkia, makkaranpaistopaikkoja ja ylipäätään asioita, jotka lisäävät elämän mielekkyyttä ja tuovat iloa ja jaksamista siihen.