Kaupunginhallituksen konsernijaosto asetti Ainolan museorakennuksen myyntiin. Yksityinen yritys tarjosi yli 600 000 euroa. Firma haluaisi muuttaa perinteikkään kaikille oululaisille kuuluvan Ainolan toimistotiloikseen. Kaupunginhallituksen puheenjohtaja lähes “siunasi” ehdotuksen. On vähintään ihmeellistä, että perinteitä kunnioittava keskustapuolue olisi laajemmalti ehdotuksen takana. Ehkä kyse on vain harharetkestä Alkion viitoittamalta reitiltä.
Toisaalta kaupunginhallituksen puheenjohtaja on myös konsernijaoston puheenjohtaja. Hän ja varsin pieni päättäjäjoukko hyväksyivät yllättäen ehdotuksen Ainolan myynnistä. Kaupunginhallituksella on mahdollisuus perua myyntipäätös, kun se hyväksyy Luupin hankesuunnitelman. Näin tärkeä periaatekysymys olisi kuulunut ehdottomasti valtuuston hyväksyttäväksi. Konsernijaoston tehtäväkuvaa on tarkistettava. Alkuperäinen tarkoitus ei olllut tehdä siitä näin suurta päättäjää.
Koko museokysymys (Luuppi) on ratkaistava. Kunhan vain niitä vaihtoehtoja saataisiin valtuuston käsittelyyn. Toivon, että kaupunginhallituksen puheenjohtaja ja konsernijaosto tutustuvat vakavasti seuraaviin tosiasioihin.
En ymmärrä puheita tulevaisuuden museosta, koska niin historiallisen museon (Ainola) kuin taidemuseon osalta on selkeät määrittelyt niiden tehtävistä alueellisina museoina (Oulu, P-Pohjanmaa, P-Suomi) – puhumattakaan UNESCOn määrittelemistä museoiden yleisistä tehtävistä. Digiaikamme on historiattomuuden aikaa. Siksi tarvitaan “muistuttajia” museoita. Ehkä sitten ymmärrämme paremmin tapahtunutta huimaa kehitystä.
Oulu ei ole mikään city, vaan eurooppalaisittain pienehkö kaupunki. Onko siis mielekästä maksaa ulkomaisista kiertonäyttelyistä – etenkin onko historiallisen museon huolehdittava dinosaurus- ym. näyttelyistä. Mielestäni pitää pitäytyä Oulun museoiden määritellyistä tehtävistä ja käyttää paikallista asiantuntevaa työvoimaa. Yliopisto tuhosi käsittämättömässä Raksila-innossaan suurimman vetonaulan, eläimuseon. Joten yliopisto maksakoon sen sijoittamisen Luupin tiloihin.
On kysyttävä muualtakin kuin kaupungin lakimieheltä, mitä lahjakirja velvoittaa Oulun kaupungilta. Kyse on suuresta häpeästä, jos Oulu luopuu Ainolasta ja sen ainutlaatuisesta puistoalueesta, jotka kuuluvat kaikille kuntalaisille. Muualla Euroopassa tällainen ei tulisi kyseeseen. Vanhat perinteiset tilat ja niiden käyttö museotiloina on Euroopassa ylpeyden aihe.
Luulisi kulttuuripääkaupunkihankkeen velvoittavan nimenomaan Ainolan säilyttämiseen! Kuntalaisten on vaikea ymmärtää tämänhetkistä sekoilua. Käsittääkseni valtaosa oululaisista haluaa säilyttää Ainolan puistoineen.
Eri vaihtoehdot esille ja valtuuston päätettäväksi. Ja henkilöstöä on ehdottomasti kuultava! Miksi se on niin vaikeaa tässä kulttuuri-Oulussa?
Aikoinaan yli 10 vuotta silloisen kulttuurilautakunnan puheenjohtajana
Veikko Ervasti
Varavaltuutettu (vas.)
