Orit­ka­rin tyhjä ter­mi­naa­li on huo­les­tut­ta­van ke­hi­tyk­sen oire

Julkaistu Kalevassa 15.04.2021

Syksyn drive-in koronatestiasema Oritkarissa muistutti, että 2004 käyttöön otettu iso terminaalialue on ollut tyhjänpanttina pian kahdeksan vuotta. Onko se oire puutteista kaupungin kilpailukyvyssä, kasvussa, menestymisessä, vetovoimassa? Tätäkin mietin äskettäin valtuustoaloitteessa.

Terminaali on varattu VR-yhtymän kuorma-autojen ja irtoperävaunujen raidekuljetuksiin. Parhaimmillaan kuormattiin noin 30 000 ajoneuvoa vuodessa. VR:n pääjohtaja ilmoitti vuosia sitten vierailullaan, että sitä jatketaan vasta kun saadaan kaksoisraide, kuljetuksille toimitusvarmuus.

Kaupungin omistamaan noin 25 hehtaarin maapohjaan on investoitu noin 10 miljoonaa euroa ja saatu muun muassa kansallista EU-rahaa. Liittyykö VR:n ja virastojen kanssa tehtyihin vuoteen 2045 ulottuviin sopimuksiin esteitä alueen hyödyntämiselle? Miksi aluetta ei ole käytetty ratapihanakin, vapauttamaan keskusratapihaa rakentamiseen? Kysymyksiä tilanteesta riittää.

Miten on mahdollista, että vuokraa kaupungille on maksettu 0 euroa (!) vuodessa? Hallitseeko VR aluetta ilman terminaalikäyttöäkin? Käynnistääkö VR vielä joskus yhdistetyt kuljetukset, vai saako paremman katteen valtakunnan suurimpana kumipyöräliikennöitsijänä? Hinnoitellaanko kuljetukset asiakkaille kannattamattomaksi, koska muilta puuttuu suuryksikkökalusto?

Pääradan välityskyky ei ole riittävä, vaikka on osa EU:n ydinverkkokäytävää! Kaksoisraide tarvitaan koko Suomen elinkeinoelämän ja kestävän logistiikan ratkaisuna Ylivieskasta Kemiin saakka. Vuosikymmeniä miljardit on käytetty hajanaisen pääkaupunkiseudun lähiöyhteyksien moottoritie- ja ratainvestointeihin.

Kaupungin omistamaan noin 25 hehtaarin maapohjaan on investoitu noin 10 miljoonaa euroa ja saatu muun muassa kansallista EU-rahaa.

Saammeko joskus lähijunatkin ja terminaalin alun perin suunniteltuun käyttöön? Maan suppeiden alueiden erillinen edunvalvonta on johtanut vääristyneeseen kilpailuun, kuten pääradan ja Turun tunnin radan välillä?

Mitä on yhteiskuntavastuu ja -viisaus? Miten saadaan ministeriöt ja virastot toimimaan saavutettavuudenkin osalta koko maan etu edellä, huomioimaan elinkeinot, toimivat yhdyskunta-, alue- ja palvelurakenteet, huoltovarmuus Euroopasta?

Paljonko valtion yhtiöittämiset ja suoraviivaiset ”tulosvaatimukset” sivuuttavat yhteiskuntaviisasta osaamista ja resursseja? Entäs kaupungin yksittäiset ”korkea kärkihankkeet”? Eivätkö Oulunkin elin-, veto- ja pitovoimat riipu lopulta hyvin hoidettujen asioiden yhteisvaikutuksista? Niitä riittää ja ovat ainakin monipuolistuvat, kasvavat ja työtä tarjoavat yritykset, kehittyvät palvelut, edullinen asuminen, korkeatasoinen tutkimus, hyvä ja kiinnostava monialainen koulutus.