Tuiran poika – ”Aina ovat Suomen herrat etunsa hoitaneet”

Oheinen otsake on viime aikoina tullut monta kertaa mieleeni. Se on edesmenneen isäni toteamus – niin monesti – kun julkisuuteen tuli tietoja silloisen johtoeliitin tavoista hoitaa omia etujaan. Siihen maailman aikaan näitä, jopa suunnattoman ahneuden, ilmentymiä ei kovinkaan usein pulpahtanut julkisuuteen. Olisi varsin mielenkiintoista tietää, mitä isäni olisi sanonut nykyherrojen ahneudesta ja itsekkyydestä. Voimasanoja ainakin!

Usein henkilökunta pannaan säästämään palkoistaan. Ei ole todellakaan ihme, että henkilöstö on katkera. Vaikuttaa siltä, että johtoa ”hyvitetään” valtion yhtiöissäkin kahdella tapaa: 1) kun menee hyvin, niin palkitaan hyvästä tuloksesta, 2) kun menee huonosti, niin sitoutetaan hulppeilla korvauksilla.

Keisarilla ei todellakaan ole vaatteita: johto siis tekee sekä hyvän että huonon tuloksen – ja aina vaan euroja lisää johdolle. Mitä se henkilöstö sitten tekee? Suomen herraeliitti on källiä etujen jakamisessaan. Samat naamat kiertävät toisiaan palkitsemassa ristiin rastiin eri yhtiöiden hallintoneuvostoissa ja hallituksissa. Kansanedustajatkin istuvat mielellään valtion yhtiöiden johtoelimissä nauttimassa hyvistä kokouspalkkioista ja vuosikorvauksista; muista mahdollisista eduista puhumattakaan.

Suomalaisella johtajaeliitillä näyttää olevan vahva käsitys siitä, että vauraus syntyy vain johtajien suunnattomien ponnistelujen ja älykkäiden valintojen tuloksena. Kaiken kruununa sädehtii ylitse muiden Björn (Nalle) Wahlroos – herrojen herra ja typerien, ylimielisten lausuntojen Isä. Mies, joka nuorena oli punalippujen eturintamassa vapauttamassa työläisiä kapitalistien ikeestä – nyt hän on mustien lippujen eturintamassa vapauttamassa kapitalisteja työläisistä. ”Erinomainen” kehityskaari kaiken kaikkiaan!

Wahlroosista riittäisi tietysti kirjoitettavaa vaikka kuinka paljon, koska hän on häikäilemättömän ja superrikkaan kapitalistin ruumiillistuma pienessä Suomessa, oikea vihapuheiden mestari. Hänellä on ikioma teoria tulo- ja terveyserojen yhteydestä sekä työttömyysturvan kannustavasta vaikutuksesta syrjäytymiseen. Voiko herra enää korskeammalla tavalla käyttäytyä? Puuttuuko suurien EU-tukien nauttijalta ns. suhteellisuuden tajua.

Eihän Nalle ole yksin! Samaan porukkaan kuuluu investointipankkiiri Yrjö Kopra, joka surutta laukoo: ”Johtajan palkalle ei ole ylärajaa”. Mutta Kopra (ei kobra!) johtaakin firmaa, joka töikseen pohtii suurten listayhtiöiden kannustinjärjestelmiä. Muut ylisuurta palkkaa ja kannustimia nauttivat johtajat voivat olla suu supussa, kun uusliberalismin airueet, Wahlroos ja Kopra, höperehtivät julkisuudessa. Kuinkahan paljon Kopran firma lisää vuotuista bruttokansantuotettamme?

Johtajia on myös ammattiyhdistysliikkeessä – monenlaisia sielläkin. Itselleni on aina ollut arvoitus, millä perusteilla OAJ:n puheenjohtajalle maksetaan ammattiyhdistysliikkeen selvästi rasvaisinta palkkaa. Onko näyttöjä? Eipä juuri!

Johtajat ja muut valtaapitävät kertovat tuon tuosta, että Suomen talous on umpikujassa, veitsen terällä tai kuilun partaalla. Käytetään metaforia (vertauskuvia), koska ei haluta kertoa totuutta. Palataan tähän tuonnempana!