Tuiran poika – Turve on fossiilipolttoaine

Näyttää vahvasti siltä, että Fennovoiman ja venäläisen Rosatomin yhteinen polku on tullut lopulliseen päätepisteeseensä. Siksipä turve on jälleen kerran nostettu esille ”pelastajana”. Turve ei ratkaise mitään.  Pahin ydinvoimakiihko on jäähtynyt. On varmaan syytä palauttaa mieleen turpeeseen liittyviä faktoja.

Ensinnäkin turve on fossiilinen polttoaine; onhan se muodostunut kasvijäänteistä aivan kuten rusko- ja kivihiili. Turpeen poltto kiihdyttää ilmastonmuutosta, koska silloin vapautuu kierrosta poistunutta varastoitunutta hiiltä. Kyseinen hiili on kertynyt soihin 5 000-10 000 vuoden ajan. Jääkauden jälkeen turvetta on muodostunut keskimäärin alle 1 mm/vuosi. On merkittävää, että turvetta kertyy vain luonnontilaisille turvemaille.

Turveteollisuus on väittänyt, että uutta turvetta muodostuu enemmän kuin sitä käytetään. Tutkimuksen mukaan (Turunen 2008) turpeen hiilivaraston on arvioitu vähentyneen ainakin 70 miljoonaa hiilitonnia vuosina 1950-2000. On muistettava, että suurin osa turpeenottoalueista ei ikinä palaudu soiksi ja palautuessaankin uuden suon muodostumiseen kuluu vähintään 5 000 vuotta.

Vapo hehkuttaa turvetuotantoon riittävän vain 2 % Suomen suopinta-alasta eli noin 200 000 ha. Vapo käyttää pohjalukuna 10 miljoonan hehtaarin suopinta-alaa, joka on maamme alkuperäinen suopinta-ala 50-luvulta. Todellisuudessa turpeen ottoon soveltuvaa alaa on arvioitu Suomessa olevan vain 260 000 hehtaaria. Siis turveteollisuus hamuaa käyttöönsä lähes kaikkia soveltuvia soita. Ikivanha väite, että Suomen turvevarat olisivat suuremmat kuin Pohjanmeren öljyvarat, ei pidä alkuunkaan paikkaansa. Todelliset hyödyntämiskelpoiset turvevarat ovat vain pieni osa Pohjanmeren öljyvaroista.

Usein kuultu väite on, että turveteollisuuden kuormitus on vain 1 % vesistöjen kokonaiskuormituksesta. Ravinteiden (fosfori, typpi) kokonaiskuormituksesta vesistöihin turpeen oton osuus onkin 1 %. Miksi sitten mökkijärvien asukkaat valittavat? Turpeen haitallisimmat vesistöpäästöt liittyvät kuitenkin kiintoaineksen eli orgaanisen aineksen päästöihin. Juuri tämä orgaaninen aines muodostaa mökkijärvien rannoille kertyvän turvelietteen. Orgaaninen aines aiheuttaa vesistöissä happikatoa, mikä puolestaan vapauttaa pohjaan kertynyttä fosforia ja siten koko vesistö rehevöityy.

Turvealan suoraan työllistävä vaikutus on muutamia tuhansia henkilöitä. Alan kaksi suurta toimijaa, Vapo ja Turveruukki, eivät vastaa turpeen nostosta vaan urakoitsijat, jotka kantavat sääriskin ja taloudelliset riskit. Uusiutuvien polttoaineiden työllistävät vaikutukset ovat selvästi suuremmat kuin turpeen työllistävät vaikutukset.

Luonnonsuojeluliitto tiivistää seuraaviin kohtiin, miksi turpeen energiankäytöstä pitää luopua:

1. Turve on hiiltäkin pahempi kasvihuonekaasupäästöjen aiheuttaja.
2. Turpeenotto köyhdyttää maamme suoluontoa ja pilaa vesistöjä.
3. Suomen energiantuotannon hiilidioksidipäästöt vähenevät 20 %, kun turpeenpoltto korvataan uusiutuvilla energiamuodoilla.
4. Turpeen energiakäytön voimakas jatkaminen merkitsisi sitä, että muilla sektoreilla (mm. liikenne, teollisuus) tulee tehdä voimakkaampia päästövähennystoimia.

Muuten ex-poliitikko, ministeri Iiro Viinanen sai muutama vuosi Suomen luonnonsuojeluliiton ympäristöavauspalkinnon rohkeudestaan kritisoida turvetuotannon vesistövaikutuksia. Samaa rohkeutta toivoisi kaikille nykypoliitikoille – suhteessa turpeen käyttöön.