Pelkääkkö nää vanheta
Kuka hoitaa? Käykö kukaan katsomassa ja jos käy, niin missä?
Etenkin ikääntyessämme, ystävät ja tutut vanhenevat. Työkaverit jäävät ja naapuriin muuttaa uusia ihmisiä. Jopa oma puoliso ja sisarukset saattavat joutua muuttamaan pois kotoa, joutua pitkäksi ajaksi sairaalaan tai lakata tunnistamasta läheisiään.
Myös me itse muutumme, meidän keinomme ilmaista itseämme muuttuu, ja pahimmassa tapauksessa jää pois kokonaan.
On selvää, että väestö ikääntyy ja siihen pitää yhteiskunnan reagoida. Yhä useampi tarvitsee kotiin ja kodin ulkopuolella liikkumiseen erilaisia apuvälineitä.
Kuten olemme valitettavan usein huomanneet, niin resurssit asetetaan usein syyksi, että on nopeampi miettiä uudet menetelmät, kodin ja ympäristön muutokset ja siihen tarvittavat toimenpiteet ilman ikääntyviä, omassa asiantuntijaryhmässämme.
Toisaalta kestävän kehityksen kannalta olisi hyvä, jos alkaisimme entistä enemmän rakentamaan yhteiskuntaa siten, että se palvelisi kaikkia ihmisiä koko eliniän ajan. Näin ollaankin paljon jo tehty, esimerkiksi uudisrakennukset tehdään leveillä ovilla ja esteettömäksi. Väistämättä herää kysymys, että kuinka paljon yhteiskunta voi päättää ikääntyvien puolesta, mikä on heidän tarpeensa. Vaatii henkilökohtaista rohkeutta päättäjiltä alkaa muuttamaan tätä asiaa ja viemään ratkaisuihin uutta tulokulmaa.
Jokaiselle meistä on varmasti käynyt selväksi, että ikääntyvien ympärivuorokautisia hoitopaikkoja vähennetään, mikä tarkoittaa sitä, että heidän on pärjättävä kotona pidempään. Eli ympäristön on muututtava siten, että se on mahdollista. Ympäristömme on muututtava, jotta ikääntyvät voisivat elää tasa-arvoisesti yhteiskunnassamme.
Arvokkaan ikääntymisen puolesta
Heidi Minkkinen
Pohjois-Pohjanmaan Vasemmiston hallituksen jäsen, puolueosaston puheenjohtaja, alue- ja kuntavaaliehdokas (vas.), Oulu
