”Saunassa ei tiennyt kuka kuului mihinkin ryhmään ja sopu alkoi saada sijaa”
Näin unta maailman ääriin saakka ulottuvasta protestiryhmien joukosta, joka virtasi 6. joulukuuta kohti presidentinlinnaa.
Vallakkaat, sisukkaat ja n(e)uroepätyypilliset, vasenkätiset syrjityt, muunsukupuolisten solidaarisuussolut, heitä vastassa oikeakätiset heteronormatiiviset valkoisen miehen puolustajat ja lopulta normaalikansalaisten ryhmittymä, joka ilmestyi kuin tyhjästä protestoimaan omien oikeuksiensa hautautumisesta näiden ryhmittymien etuoikeusvaatimusten alle.
Normaaliaivoiset aikoivat polttaa roviolla vastakkaisten ryhmien kaikki kirjat ja manifestit, toiset taas kantoivat suurta rauhanristiä ja aikoivat estää pahan silmän taikakonstein.
Etelärannassa näkyi pieni joukko elinkeinoelämän edustajia, jotka eivät olleet saaneet kutsua linnaan. He ruokkivat rannassa lokkeja ja sorsia ja toivoivat, että se likaisi mahdollisimman pahasti linnan edustan.
Mihin ryhmään siinä kuuluit, minulta kysyttiin unessa. Kun nepsyryhmäkin oli jakaantunut autisteihin ja ADHD- tyyppeihin, keksin, etten minäkään löytänyt paikkaani. En löytänyt auDHD- ryhmää, josta olin juuri lukenut ennen nukkumaan menoa, heistäkään ei ottanut selvää, kun hekin tappelivat siitä kumpi ryhmä oli sorretumpi.
Sensorisesti herkät raivosivat, koska ADHD-tyypit olivat ottaneet kovaäänisiä huutolaitteita ja sisukkaat pitivät kovaa mekkalaa maahanmuuttajia vastaan koiriensa kanssa.
Onneksi uni sai onnellisen lopun. Kun linnan edustalla oli niin iso ruuhka, ettei sinne mahtunut kunnolla ajamaan omia oikeuksiaan, kaikki päättivät lopulta pulahtaa presidentinlinnan edustalla oleviin lämmitettyihin vesialtaisiin, jotka olivat muuttuneet porealtaiksi.
Siellä kaikki nauttivat lämpimästä kylvystä ja kävivät välillä saunassa rauhoittumassa. Saunassa ei tiennyt kuka kuului mihinkin ryhmään ja sopu alkoi saada sijaa. Joku uskalsi jopa puhua yhteisestä Suomesta ja maapallosta ja itsenäisyyspäivän kunnioittamisesta. Mustista ja valkoisista tai punanahoista ei ottanut selvää kuka kukin oli paksun löylypilven läpi, ja kaikki olivat vain yhtä ja samaa kuumasta kipristelevien varpaiden rintamaa.
Vallakkaat unohtivat vaatia ylälauteita itselleen ja näkyivät hikoilevan sulassa metisessä sovussa suvakkien seurassa, jotkut jopa suostuen alalauteille liian kovien löylyjen tähden.
Ihme ja kumma, kun suvakit pyysivät lupaa heittää lisää löylyä, kaikki kunnioittivat pyyntöä ja alkoivat vihtoa toinen toistensa punoittavaa selkää.
Kaarina Kailo
