Itsenäisyyspäivän puhe Mimmi Jakola

Oulun Vasemmiston alue- ja kuntavaaliehdokas Mimmi Jakola piti puheen tänään vakaumuksensa puolesta henkensä menettäneiden muistomerkillä. Paikalla oli mukavasti väkeä seuraamassa joka vuotista muistomerkillä käyntiä. Alla luettavissa Mimmin pitämä puhe

Hyvää huomenta ja hyvää itsenäisyyspäivää, arvoisat kuulijat. On kunnia olla täällä puhumassa näin itsenäisyyspäivän teemoissa.

107 vuotta sitten tänään eli 6.12.1917 Suomesta tuli vihdoin itsenäinen valtio. Se oli päätös pitkään jatkuneelle kamppailulle, jonka tavoitteena oli se, että vielä jonain päivänä tämä maa voisi olla itsenäinen, vapaa ja turvallinen. Itsenäistyminen ei ollut missään vaiheessa itsestäänselvyys, sen eteen tehtiin loputtomasti töitä. Itsenäisyyspäiväisin ajatukseni ovat etenkin sotiemme veteraaneissa ja sota-ajan naisissa – urheissa ihmisissä, jotka olivat valmiita uhraamaan terveytensä, kotinsa ja jopa elämänsä, jotta me tulevat sukupolvet voisimme saada paremman elämän.

Suomi on valtavan hieno maa, josta kiittäminen kuuluu niin aiempia sukupolvia, jotka ovat rakentaneet meille tämän yhteiskunnan kuin niitä aikamme ihmisiä ja tahoja, jotka yhä ylläpitävät tämän maan toimintaa ja turvallisuutta. Minulle itsenäisyys merkitsee todella monia asioita, eritoten rauhaa, vapautta ja ylpeyttä. Suomalaisuus on ainutlaatuisuutta, se on tunne, joka on monelle meistä hankala selittää. Joku meistä ajattelee sen olevan sitä, että saa vapaasti liikkua kauniissa luonnossamme. Toiselle se on tunne turvallisuudesta ja kodista. Joku taas ajattelee suomalaisuuden olevan suomalaista sisua – jotain mitä ei voi selittää henkilölle, joka ei ole kokenut sitä. Jollekin se on taas sitä, että voimme katsoa toisia silmiin ja olla ihmisiä toinen toiselle. Tärkeimpänä se on kuitenkin sitä, että tänä päivänä voimme kaikki olla ylpeitä ja juhlia, vaikkemme ole samanlaisia taikka ajattele kaikista asioista samalla tavalla.

Veteraanit taistelivat puolestamme. Olemme saaneet heiltä suuren lahjan; itsenäisen maan. Pienin asia, jonka me nuoremmat sukupolvet voimme tehdä on kunnioittaa heitä ja jatkaa heidän aloittamaansa työtä hyvinvointiyhteiskuntamme eteen. Emmekä me saa antaa heidän tekemänsä työn unohtua, on meidän nuorempien sukupolvien työ pitää huoli siitä, että heidän tekojensa suuruuden ja tärkeyden tuntevat myös tulevat sukupolvet. Meidän tulee kantaa heidän jättämäänsä perintöä ylpeydellä, kunnialla ja suurella rakkaudella. Veteraaniperintö on tärkeää siinäkin mielessä, että se tarjoaa meille mahdollisuuden oppia menneisyydestä ja tarvittaessa tehdä asiat paremmin tulevaisuudessa.

Suomen sodat tuntuvat jo kaukaisilta meidän sukupolvillemme. Aikamme sodat ja aseelliset konfliktit konkretisoivat meille sitä, kuinka paljon itsenäisyyden saavuttamiseksi ja sen ylläpitämiseksi on jouduttu tekemään. Meidän jokaisen tulee tehdä osamme, jotta jokaisella valtiolla olisi mahdollisuus saavuttaa yhtä hyvä tilanne kuin meillä täällä, meidän tulee tehdä osamme, jotta rauha vallitsisi niin täällä koti-Suomessa kuin kaikkialla muuallakin. Emme saa pitää itsestäänselvyytenä mitään mitä meillä on tällä hetkellä. Aiemmat sukupolvemme haaveilivat oikeudenmukaisuudesta, vapaudesta ja rauhasta, ja ne ovat asioita, joiden eteen yhteiskunnassamme on yhä tehtävä työtä.

Ajansaatossa maamme on muuttunut ja kuten kaikki ympärillämme on myös Suomi jatkuvassa muutoksessa. Muutosta ei saa pelätä, siihen on suhtauduttava yhtä urheasti kuin aiemmat sukupolvet suhtautuivat itsenäisyyden saavuttamiseen. Kukaan meistä ei tiedä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan, mutta maailma muuttuu paremmaksi, kun sitä ollaan valmiita muuttamaan. Meillä on valtavasti potentiaalia, voimavaroja ja lopuksi hienoja ihmisiä, jotka ovat valmiita uhraamaan omaa aikaansa siihen, että kehitys yhä jatkuisi parempaan suuntaan.

Demokraattisessa yhteiskunnassa meidän tulee osata suvaita myös eriäviä mielipiteitä. Meidän pitää yhteiskunnassa tehdä kaikkemme, jotta vastakkainasettelua saadaan purettua. Vastakkainasettelu on läpi historian estänyt hyvien asioiden tapahtumisen. Onkin siis tärkeää, että tänä päivänä olemme ihmisiä toisillemme. Ennen rintamalle lähtöä veteraaneille iskettiin sanonta; kaveria ei jätetä. Tätä sanontaa meidän kuuluu yhä vaalia yhteiskunnassamme ja yhteisöissämme, jotta inhimillisyys säilyy ja vastakkainasettelu hupenee.

Näin lopuksi haluan esittää vielä kiitokset sotiemme veteraaneille ja sotiemme naisille, ja jokaiselle, joka oli osana neuvottelemassa Suomen itsenäisyydestä. Lisäksi heille, jotka ovat viimeiset 107 vuotta työskennelleet itsenäisyyden säilyttämiseksi. Kiitokset myös jokaiselle, jotka yhä tänä päivänä vaalivat veteraaniperintöä ja taistelevat rauhan puolesta, niin maailmalla kuin Suomessakin. Ollaan ihmisiä toisillemme ja vaalitaan rauhaa kaikkialla maailmassa, jottei kenenkään enää tarvitsisi menettää henkeään vakaumuksensa vuoksi.

Mimmi Jakola