Laskelmoitu ja piiloteltu sote-jättien lottovoitto

Hallitus markkinoi sote-uudistukseen liittyvää valinnanvapauslainsäädäntöä kauniilla mielikuvilla. Sen myötä ihmiset kun pääsisivät valitsemaan omat sote-palvelunsa helposti myös yksityisten palveluntarjoajien joukosta ja vaihtelemaan niitä näppärästi. Tämä on kuitenkin paljolti bluffia, koska valtaosassa Suomea ei toteudu minkäänlainen valinnanvapaus. Sote-palveluita tuottavat firmat kun tuskin tulevat pystyttämään pienen väestöpohjan syrjäseuduille omia toimipisteitään. Ruotsissakaan esimerkiksi Norrbottenin maaseudulla ei juuri valinnanvapautta ole.

Veroparatiiseihin verorahojamme innolla kuljettavia alan jättejä (jotka tulisivat liki ainoastaan sote-palveluita jatkossa tarjoamaan) kiinnostavat asutuskeskukset, joissa voidaan takoa kovaa bisnestä. Julkisessa keskustelussa on myös jäänyt sivurooliin se, että valinnanvapauslainsäädännön nykyiseen, lausunnolla olevaan versioon on piilotettu pakkoa, jolla saadaan sote-palveluita ujutettua pois julkiselta sektorilta. Nyt esillä olevassa lakiluonnoksessa lähtökohtana on, että ihmisen on tulevaisuudessa valittava valinnanvapauden piiriin kuuluva sote-keskus. Jos ihminen on passiivinen asian suhteen (kuten erittäin iso joukko erittäin todennäköisesti on), osoitettaisiin hänelle sote-keskus ns. saavutettavuuden mukaan.

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että sote-keskukseksi määritellään tuolloin ihmisen asuinpaikkaa lähimpänä sijaitseva sote-keskus, jonka takana voi olla myös muu kuin julkinen palveluntuottaja. Toteutuessaan tämä tarkoittaa myös sitä, että uudistusten toteutuessa edessä on tämän(kin) perusteella todellinen ihmisten uusjako yksityisen ja julkisen sektorin välillä. Ilman, että sote-palveluita käyttävät ihmiset tekisivät yhtään mitään.

Yksinomaan asuinpaikan myötä monesta tulisi näin ollen jopa sitä hoksaamatta yksityisen sote-jätin asiakas. Julkinen raha siirtyisi yritykselle ilman sen kummempia vääntöjä. Tämä surullinen taikatemppu tapahtuu vain isommissa asutuskeskuksissa, mutta niissähän suurin osa ihmisistä asuu. Keskeistä on siis se, että kyseessä ei ole minkäänlainen valinnanvapauskuvio, vaan suoranainen sote-asiakkaiden (joita myös ihmisiksi voisi kutsua) piiloteltu, mutta laskelmoitu pakkosiirto julkiselta sektorilta yksityiselle.

Sote-uudistuksessa olisi joka tapauksessa syytä palata takaisin lähtöruutuun ja sen alkuperäiseen lähtökohtaan julkisen sektorin ensisijaisuudesta, hoitoketjujen saumattomuudesta ja palveluiden integraatiosta. Vähintä, mitä voitaisiin tehdä, on se, että yllä olevan kaltaiset ”valinnanvapauspakot” poistettaisiin suunnitelmista.

Olli Kohonen
Sairaanhoitaja, filosofian maisteri
Pohjois-Pohjanmaan maakuntahallituksen jäsen (vas)
Oulu