Päihdestrategia ja lainsäädäntö päivitettävä

Julkaistu Kalevassa 8.12.2020

Kansanedustaja Hanna-Leena Mattila (kesk.) kirjoitti Kalevassa (Lukijalta 2.12.) kannabiksen käytön tuomittavuudesta.

Kirjoituksessa vedetään suora yhteys kannabiksen ja huumeiden ongelmakäyttäjien välille. Päätelmä on virheellisen suoraviivainen, sillä YK on maailmanterveysjärjestö WHO:n antaman suosituksen myötä poistanut kannabiksen erittäin vaarallisten huumausaineiden listalta.

Mattila myös sekoittaa kirjoituksessaan keskenään dekriminalisoinnin ja laillistamisen. Useissa lakialoitteissa puhutaan nimenomaan dekriminalisoinnista, jolla tarkoitetaan käytön rangaistavuuden poistamista.

Myös ikivanha porttiteoria on kiistanalainen. Esimerkiksi uusimman yhdysvaltalaistutkimuksen mukaan suurin osa kannabiksen käyttäjistä ei siirry voimakkaampiin huumausaineisiin. Samoin sekä THL:n professori Pekka Hakkarainen että A-klinikkasäätiön johtava ylilääkäri Kaarlo Simojoki ovat sitä mieltä, että tuntemamme porttiteoria ei sellaisenaan pidä paikkaansa. Tutkimusten valossa kannabiksen käyttö ei itsessään altista muiden päihteiden ongelmakäytölle, vaan päihdeongelmat kumpuavat moninaisista sosioekonomisista ja geneettisistä lähtökohdista. Näin ollen yhteiskunnan voimavaroja pitäisikin suunnata nimenomaan ennaltaehkäisevään päihdetyöhön.

Mattilan mukaan kannabiksen käytön kielto pohjautuu siihen, että elämää ja terveyttä halutaan suojella. Kyseinen perustelu ei seiso vakaalla pohjalla yhteiskunnassa, jossa kuluu vuosittain kymmenen litraa sataprosenttista alkoholia jokaista yli 15-vuotiasta kohti (THL). 

Perustelu, jonka mukaan laillisia päihteitä ei niiden tuottamien haittojen nimissä tarvita yhtään enempää, on varsin ymmärrettävä. Laittomien päihteiden tuottamat yhteiskunnalliset ja sosiaaliset kustannukset ovat kuitenkin tällä hetkellä niin mittavat, että kannabiksen dekriminalisaatio sekä ohjaisi poliisien resursseja yhteiskunnallisesti merkittävämpiin toimiin että poistaisi pitkän tähtäimen kulueriä madaltamalla päihdeongelmaisten hoitoon hakeutumisen kynnystä. Kuten Kalevassa (6.12.) mainittiin, poliisin resurssit eivät tällä hetkellä riitä kaikkien huumausaineisiin liittyvien tehtävien hoitamiseen.

Mattila mainitsee kannabiksen lääkekäytön ainoastaan ohimennen. Yhteiskuntamme suhtautuukin jopa lääkekäyttöön nihkeästi: kannabispohjaisia lääkevalmisteita määrätään tällä hetkellä joko erityisluvalla tai tilanteessa, jossa mistään muusta kivunhoidollisesta menetelmästä ei ole apua. Sen sijaan opioidipohjaisia, herkästi riippuvuutta aiheuttavia lääkkeitä määrätään kovin avokätisesti, sillä opiaatteja on määrätty vuoden 2018 Suomen lääketilaston mukaan 13,92 vuorokausiannosta tuhatta asukasta kohti. 

Siitä olemme yhtä mieltä, että Suomen päihdestrategia ja lainsäädäntö kaipaisi päivitystä. Esimerkiksi Portugalin päihdetyön malli ja huumausainepolitiikka toimisi meilläkin.

Jessi Jokelainen
kuntavaaliehdokas (vas.)

Kalle Parviainen
kuntavaaliehdokas (vihr.)