Ikä­ih­mis­ten vi­ri­ke­toi­min­nan vä­häi­syys hä­lyt­tä­väl­lä tasolla

Julkaistu Kalevassa 17.4.2021

THL:n teettämän asiakaskyselyn mukaan yhteensä yli 36 000 ikäihmistä kotihoidossa ja hoivakodeissa ei ole ulkoillut kertaakaan korona-aikana viime vuonna.

Tämä tieto ei yllättänyt minua. Koronavuoden aikana olen työntekijän roolissa nähnyt konkreettisesti omaisten poissaolon merkityksen hoivayksiköiden arjessa. Normaaliolosuhteissa nämä ylimääräiset käsiparit antavat hoitajille mahdollisuuden ikäihmisten virikkeellisempään hoitoon.

Toivottavasti kenellekään päättäjälle tai päättäjäksi hamuavalle ei tullut yllätyksenä se tieto, että hoitajilla ei yleensä jää päivän aikana muuhun aikaa kuin varsinaiseen hoitotyöhön.

Nyt koronavuotena tämä mitoitusten raadollisuus on tullut karulla tavalla esiin. Hoitajamitoitusten kasvu on siis enemmän kuin tervetullut asia palvelun laadun varmistamiseksi.

Täällä Oulussa, oma ehdotukseni ikäihmisten viriketoiminnan lisäämiseksi on se, että kuntakokeilusta (kuntouttava työtoiminta/työkokeilu/palkkatuki) kohdennetaan resursseja ikäihmisten viriketoimintaan. Esimerkiksi Haukiputaalla toimivan ktt-ryhmän rutiineihin kuuluvat säännölliset ikäihmisten ulkoilutukset.

Tuntuu, että osa ikäihmisten hoidon virikeongelmista ratkaistaisiin ihan maalaisjärjellä. Miksi ei vaikkapa kerran lukukaudessa peruskoululaisten ja toisen asteen opiskelijoiden oppitunnit voisi olla ikäihmisten ulkoilutusta, kuvaamataitoa tai musiikkia?

Tämä systeemi kun kiertäisi tasaisesti vuoden aikana kaikki Oulun koulujen luokat, niin aika monta seniorikansalaista saisi nauttia raikkaasta ulkoilmasta, virikkeistä ja nuorten ihmisten seurasta. Samalla nuoret saisivat tärkeitä kohtaamisia vanhemman sukupolven kanssa.

Mielestäni kouluja, järjestöjä ja seuroja voitaisiin muutenkin paremmin hyödyntää ikäihmisten viriketoiminnassa jonkinmoisella kannustinjärjestelmällä. Esimerkkiä voisi hakea kauppojen inventaarioista, missä urheiluseurat saavat pientä korvausta inventointiavustamisesta.

Vastuukysymykset ovat tietenkin tärkeitä, mutta sellainen ”vanhan ajan maalaisjärki” tuntuu välillä puuttuvan tästä nyky-yhteiskunnasta. Vastuuta voisivat kantaa esimerkiksi sosiaali- ja terveysalan oppilaitokset, joiden kurssi voisi olla ”vapaaehtoistyön toteuttaminen vanhuspalveluissa”. Kurssin aikana opiskelijat voisivat perehdyttää koululaisia ja opiskelijoita ikäihmisten kohtaamiseen ja samalla toimisivat tutoreina heille.