Rauha, joulurauha, ihmisten rauha

Joulun aika on joillekin hiljaisuudelle aikaa. Hiljaisuudessa on aikaa miettiä yhtä ja toista. Omalla kohdallani se on herättänyt ajatuksia todellisesta välittämisestä muita ihmisiä kohtaan ja rauhantyöstä. Joulupäivänä pysähdyin miettimään Turussa julistettavaa joulurauhaa ja Porilaisten marssia. Marssilaulun säkeissä on monenlaisia otteita väkivallasta: ”Pois, pois rauhan toimi jää.” Puhumattakaan luotien lennosta tai hetkeä aiemmin olleesta kohdasta: ”Viel’ on Suomi voimissaan, voi vainolaisen hurmehella peittää maan.”

Sen enempää elämän ja rauhan arvostamista ei löydy itsenäisyyspäivän aikaan maamme kansallislaulusta: ”Täss auroin, miekoin, miettehin, isämme sotivat. ”Mainittu ote on Paavo Cajanderin suomennoksen neljännestä säkeestä, jota ei juhlissa lauleta, mutta yhtä lailla löytyy Johan Ludvig Runebergin tekstistä.  Otetta ei juuri missään nosteta esille, mutta kaikesta huolimatta se on osa kyseistä runoa eikä se siitä hiljentämällä tai vaikenemalla lähde. Se on syytä muistaa, kun pohdiskelee asiaa kokonaisuudessaan.

Finlandian sanat muistuttavat kyllä oululaisen V.A. Koskenniemen kirjoittamana ja kansallissäveltäjämme Jean Sibeliuksen tekemänä historiasta, mutta ei se nykyisen hallituksen päättäjillä herätä sympatiaa sen enempää Kataloniaan kuin Palestiinaan päin tai kotimaassa tapahtuvien rauhanliikkeiden työn osalta. ”Oi nouse, Suomi, näytit maailmalle. / Sä että karkoitit orjuuden Ja ettet taipunut sä sorron alle. ” Ihmisen elämä on tässä läsnä joka tapauksessa, niin toiselle, itselle, sinulle, minulle kuin kaikille muillekin.

Viime vuosina on puhuttu paljon Suomen osuudesta rauhanvälittäjänä maailman kriiseissä. Tämä on edelleen mielestäni tärkeä asia, mitä ei tule väheksyä Suomen sen enempää hallinnossaan kuin kukaan yksityishenkilönä elämässään paikallisesti. Se, millä ihmisyysasteella kohtaamme toisen, on merkitystä. Se ei helpotu, jos Euroopan Unioni rakentaa projektiaan korostaen sotilaallista voimaansa. Eurooppalaisena rauhanprojektina se olisi edelleen voimavara. Siirtolaisaikojen Eurooppa on historiaa eikä nykypäivää.

Seuraavina vuosina ehdottaisin turkulaisille siirtymistä jonkun verran eteenpäin ja se voisi alkaa siitä, että Porilaisten marssin sijasta soitettaisiin esimerkiksi vuonna 1979 ilmestynyttä laulua Jäähyväiset aseille. Laulussa on paljon painoa, joka kertoo välittämisestä. Yksi hienoista otteista on esimerkiksi: ”Kuten lintu on luotu lentämään, on ihminen luotu onneen. Kun ei pelkää itseään, ei pelkää myöskään elää elämää.” Rauha on ihmisten välillä aina yhtä arvokasta, olipa se eri valtioiden hallitusten tasolla kuin ruohonjuuritasollakin.

Harri Holtinkoski
Oulu