SOTE-UUDISTUKSEN SUKUPUOLIVAIKUTUKSET HUOMIOITAVA

Sote-uudistus ja valinnanvapaus- lakiesitys ovat vuosikymmeniin merkittävin suomalaisen yhteiskunnan uudistuskokonaisuus. Valinnanvapaus tulee monien asiantuntijoiden mukaan edellyttämään joko palvelumaksujen korotuksia ja/tai mittavia tukia verovaroin yksityisyrittäjille. Koska uudistuksen sukupuolivaikutuksia ei ole edelleenkään tehty puhumattakaan että lakiesitys huomioisi niiden eriarvoistumiseen liittyvät riskit, listaan joitakin omia huolenaiheitani:

Sote-uudistus sekä valinnanvapaus-lakiesitys koskettavat suurta joukkoa naistyöntekijöitä (yli 230.000), sillä sosiaali ja terveyspalvelut ovat kaikkein naisvaltaisin ala (91% naisia). Miten käy alan työntekijöiden sote-myllerryksessä?

Hallituksen vientiteollisuutta edistävä kiky-loikka on jo käynyt naispalkansaajien kukkarolla, mutta sote-uudistus uhkaa naisia myös päättäjinä ja palveluntarvitsijoina. Naiset käyttävät uusintamistehtävän ja suuremman huolenpitovastuun myötä miehiä enemmän sote- palveluja, joten todennäköiset palvelumaksujen korotukset kohdistuvat nimenomaan heihin. Mitä seuraa jos heidän toimeentulonsakin samalla heikkenee?

Yhtiöittäminen ja maakuntahallinto vesittävät tasa-arvoa.Tutkijat ovat osoittaneet, että päätöstenteon etääntyessä, kokousmatkojen pidentyessä naisten määrä ja osallistumismahdollisuudet politiikassa myös vähenevät perhevastuun tähden. Kun ylikunnalliset virkamieselimet ovat kiintiösäädösten ulottumattomissa, ja kuntanemmistöisten yhtiöiden hallintoneuvostoihin ja johtokuntiin sovelletaan vain väljempää tasa-arvolain pykälää, naisluottamushenkilöiden asema kokee taka-iskun. Tämä on erityisen räikeätä, koska he jäävät näin taustalle vahvasti naisvaltaista alaa koskevasta päätöksenteosta! (Lähde: Holli, Luhtakallio & Raevaara, Sukupuolten valta/kunta, Politiikka, muutos ja vastarinta suomalaisissa kunnissa, Vastapaino, 2007).

Hyvinvointivaltion romuttaminen heikentää ennen kaikkea naisten tasa-arvoa. Naiset on alistettu kilpailukyky-Suomen suhdannepuskuriksi ja tehokkuuden kaasupolkimeksi, vaikka he maksavat tästä kovimman hinnan kohonneina asiakasmaksuina, palkka-alena ja epätyypillisten, epävarmojen työsuhteiden kasvuna. Jatkuva kilpailutus estää työnantajia luomasta vakinaisia työsuhteita. Toisaalta, yksityisyrittäjien ei tarvitse huomioida tasa-arvopykäliä ja kiintiöitä samalla tavoin kuin julkisen sektorin; kun tiedonsaanti lisäksi vaikeutuu vähemmän demokraattisesti johdetuissa yhtiöissä, naistyön hyväksikäytöstä on vaikeampi saada tietoa. Demokratian heikentäminen koskettaa siis erityisen vahvasti naisia.

Tasa-arvolainkin perusteella uudistuksen sukupuolivaikutukset tulee arvioida ja ottaa huomioon. Suurten ikäpolvien eläköityminen kasvattaa palveluja tarvitsevien määrää. Siihen, että miehillä on taipumus hakeutua hoitoon liian myöhään on puututtava miesten tasa-arvokysymyksenä: kun ja jos tämä ongelma ratkaistaan, sekin tulee lisäämään terveyspalvelujen tarvetta. Sukupuolten välisten erojen lisäksi hyvinvointi- ja terveyseroja on myös eri väestöryhmien ja alueiden välillä.

Pienten hoivayrittäjien enemmistö on naisia – naisyrittäjyyteenkin liittyy uusia uhkia. Muun muassa julkisen sektorin siivojia ja hoitohenkilökuntaa on jo pitkään sysätty vastentahtoiseen yrittäjyyteen työnantajavelvollisuuksien karsimiseksi. Itsensätyöllistäjät ja pienyrittäjät joutuvat siis yhä enemmän kantamaan sote-alan myllerryksen aiheuttaman epävarmuuden riskit, joka vaikeuttaa perheiden arkea. Pienet hoiva- ja hoitoalan yritykset ovat lähinnä naisten omistamia ja pyörittämiä. Nyt ollaan toteuttamassa sote-politiikkaa, joka luo suuria uhkia heidän toimeentulo-mahdollisuuksilleen. Väitetään, että tämä kehitys voidaan estää mm. pilkkomalla palveluja.

Jo nyt on kuitenkin meneillään laaja-alainen pienyritysten poisosto markkinoilta, jonka myötä valta tulee keskittymään yhä suurempiin (vieläpä veronkiertoa harjoittaviin) palveluntarjoajiin. Joskin moni pienyrittäjä tienaa näin hyvät tulot, palvelujen keskittyminen on vakava uhka monopolien ja kartellien syntymisen näkökulmasta. Yksityislääkärit myös muuttavat tulojaan pääomatuloiksi välttäen näin veronmaksua—jälleen syy miksi tulevaisuuden verokertymä uhkaa heikentyä ja taas etsitään säästöjä vähäosaisten suunnalta. Osa naisista kyllä rikastuu mutta osa samalla köyhtyy veropohjan kapenemisen seurauksena.

Eläkeikäisten naisten miehiä suurempi köyhyysriski liittyy Eläketurvakeskuksen tutkimuksen mukaan (Ahonen & Bach – Othman 2009) vahvasti yksinasuvien eläkeikäisten toimeentulovaikeuksiin sekä siihen, että naisilla yksinasuminen on selkeästi miehiä yleisempää. Suurimmat erot hyvinvoinnissa selittyvät naisten pidemmällä eliniällä. Selvityksessä (Seligson 2008,43) todetaan, että sukupuolella on vaikutusta ikäihmisten hyvinvointiin, mutta myös palvelujen tarpeeseen. Omaishoitajista valtaosa on naisia, naisten työeläkkeet ovat miesten eläkkeitä alhaisemmat, ikääntyneiden naisten taloudellinen tilanne on keskimäärin muuta väestöä heikompi ja vanhuksiin kohdistuvan väkivallan uhriksi joutuu useammin nainen.

Esimerkiksi sosioekonomisten tekijöiden vaikutus on miehillä huomattavasti suurempi kuin naisilla. Naiset elävät keskimäärin miehiä pidempään ja enemmistö ikääntyneistä on naisia. Iäkkäiden kohdalla ero naisten ja miesten määrässä kasvaa sitä mukaa, mitä iäkkäimmistä henkilöistä on kyse. Missä ovat toimenpide-ehdotukset allaolevien uhkien torjumiseksi??

On moraalisesti kestämätöntä, että kotiäidit jotka ovat uhrautuneet lastensa ja perheen puolesta koko elämänsä ajan, jätetään lähes heitteille kun he vuorostaan tarvitsevat hoivaa elämänsä ehtoolla. Kotihoitoa ei voida enää tehostaa, mutta hallitus on nimenomaan väläyttänyt säästöjä syntyvät tästä lisätehostuksesta. ”Eläkepommiin” varaudutaan siis karsimalla, ei lisäämällä sekä laitos- että tehostetun ympärivuorokautisen hoivan tarjontaa. Käsittämätön yhtälö.

EU:ssa on hyväksytty Kanadan ja Eu:n välinen CETA- investointi ja vapaakauppasopimus, johon voi vielä vaikuttaa kansallisella tasolla. Pahimmillaan CETA tarkoittaa, että ulkomaiset suuryhtiöt voivat haastaa Suomen valtion välimiesoikeuteen ja maksamaan jättikorvauksia, jos maa yrittää palauttaa yksityisiä sote-palveluja julkiselle sektorille. Näin on jo käynyt Slovakiassa. CETAn mukaan kansalliset lait ja säädökset eivät saa estää yritysten voitontavoittelua olipa kyse palkkauksesta, ympäristölaeista, kuluttajansuojasta tai muista yritysten kannalta voittoa vähentävistä tekijöistä. Jos emme halua veropohjamme murenevat merkittävästi, tämä tulee huomioida hallitsemattoman ”valinnanvapauden” sivuvaikutuksena.

Hallituksen kannattaisi suostua sote-maakuntauudistuksen parlamentaariseen suunnitteluun, jotta saadaan aikaa inhimillisesti kestävä, puoluerajat ylittävä visio palvelujen yhdenvertaisesta toteutumisesta ja pystytään suorittamaan tasa-arvolain vaatimat sukupuolivaikutusten arvioinnit kattavasti ja vakavasti. Samalla on laadittava lait asiakasmaksujen kohtuullistamiseksi kaikentasoisen yhdenvertaisuuden nimissä.

Kaarina Kailo, dosentti, Oulun yliopisto, Oulun kaupunginvaltuutettu