Subjektiivinen oikeus varhaiskasvatukseen uudelleen päätettäväksi

Olipa ilo lukea lehtien palstoilta, että Rajakylään rakennetaan uusi kaupungin päiväkoti. Rajakylä-Pateniemi- alueelle ei ole investoitu varhaiskasvatuksen puolella vuosikausiin. Päiväkoteja ja eskariryhmiä on ollut huonokuntoisissa ja epäkäytännöllisissä tiloissa. Viimeisin uudisrakennus varhaiskasvatuksessa on Riekonmarjan päiväkoti ja sekin on rakennettu jo 1990-luvulla. Tosin sen rakentamiseen tarvittiin kansalaisaktivismia ja Herukan alueen vanhempien painostusta. Nimiä adressiin kerättiin ovelta ovelle ja karvalakkilähetystö vieraili päättäjien pakeilla.

Tuleva päiväkoti kuulostaa äkkiseltään valtavan suurelta: 10 osastoa. Syntyy helposti kuva kaaoksesta, isoista määristä lapsia ja aikuisia. Vanhempia saattaa huolestuttaa ajatus lapsen ”hukkumisesta” suureen taloon. Toisaalta, Oulussa on useampi 10 osaston päiväkoti ja kokemukseni perusteella lapsilla on hyvä olla. Olen itse työskennellyt 10-osastoisessa päiväkodissa, joka oli jaettu kolmeen eri rakennukseen. Ja sekin saatiin toimimaan. Lapset sijoittuvat omiin pienempiin ryhmiin ja omiin tiloihin ja heille on toivottavasti riittävä määrä ammattitaitoista henkilökuntaa. Hyvä pedagoginen johtajuus ja ajan tasalla oleva ammattitaitoinen henkilöstö takaavat laadukkaan varhaiskasvatuksen isossakin yksikössä. Myös se, että varhaiserityisopettaja on samassa talossa, on suuri etu ison päiväkodin arjessa.

Uudet kaupungin omat päiväkodit ovat tervetulleita, mutta tärkeää on myös oululaisessa varhaiskasvatuksessa laadukkaan varhaiskasvatuksen mahdollistaminen. Oulun valtuuston enemmistö on linjannut varhaiskasvatusta niin, että oululaiset lapset eivät ole tasa-arvoisessa asemassa varhaiskasvatuksen suhteen. Lisääntynyt osapäiväisyys on nostanut esiin myös sellaisia epätasa-arvoistavia asioita, jotka ovat olleet kunnissa kyllä käytännössä iät ja ajat, mutta saaneet näkyvyyttä vasta nyt. Osapäiväiselle lapselle kuuluu vain lounas; hän ei ole oikeutettu aamu- ja/tai välipalaan. Opetusministeriö on ottanut asiaan kantaa ja ohjeistaa kuntia, että sekä aamu- että välipalat kuuluvat myös osa-aikaiselle. Tämä on asia, joka virkamiesten ja valtuuston on nyt hyvä ottaa huomioon ensi vuoden talousarviossa.

Se, että subjektiivista oikeutta on rajoitettu, on negatiivinen viesti myös ammattitaitoiselle henkilöstölle. Subjektiivisen varhaiskasvatusoikeuden puolesta on puhuneet kaikki ammattiliitot, joissa varhaiskasvatuksen ammattilaisia on jäsenenä. Oulussa tosin ulostuloja ei tehnyt mikään liitto, kun asia oli valtuuston käsittelyssä. Tosin päätöksen jälkeen herättiin huolestumaan lehtien palstoilla. Ainoastaan kansalaisaktiiveista kokoon kerätty Vain kaksi kättä- porukka piti ääntä. Varhaiskasvatuksen henkilöstön ammattitaitoa ja osaamista ei juuri koskaan nosteta esille, edes juhlapuheissa. Ja kuinka tärkeää työ varhaiskasvatuksessa on! Jokainen aikuinen ammattilainen, joka työskentelee varhaiskasvatuksessa on maailman tärkein aikuinen lapselle omien vanhempien lisäksi. Ja se ei ole ihan vähän.

Subjektiivisen varhaiskasvatusoikeuden purkutalkoisiin lähtenyt Oulu nakertaa omaa jalkaansa. Varhaiskasvatus, kuten myös aamu- ja iltapäivätoiminta ovat parhainta mahdollista ennaltaehkäisevää toimintaa, niin lapsen kuin koko perheen sekä yhteiskunnan kannalta. Toivon, että valtuustolla riittäisi rohkeutta purkaa lapset epätasa-arvoistava päätös subjektiivisen oikeuden rajaamisesta ja pitää edelleen yllä Oulun hyvää mainetta lapsiystävällisenä kaupunkina.

Sannamari Sala (vas)

Lastentarhanopettaja, projektikoordinaattori

(kaleva 25.11.)