Voiko kunta- ja kotitaloutta verrata toisiinsa?

Yleisesti hoetaan, että kunta- ja valtiontaloutta tulee hoitaa samoilla periaatteilla kuin kotitaloutta, taloutta tasapainoittaen. Jos olemme iso heimoperhe, jonka ei tule jättää kohtuuttomia velkoja ”yhteisille” lastenlapsillemme, samalla argumentillahan meidän tulisi muutoinkin toimia tasa-arvoisesti jokaisen hyväksi. Näinhän toimitaan yksityistalouksissa, perheissä. Niissä varmistetaan ensin, että kaikilla on riittävästi ruokaa, lämpöä, terveyttä, turvaa ja mahdollisuuksia koulutukseen, ja vasta sitten aletaan ylimääräistä rahaa käyttää luksukseen. Kotitaloudet harvemmin investoivat vaikkapa tenniskenttiin, jos perheessä on sairaita tai vanhuksia, joiden inhimillinen hoiva edellyttää luopumista kaikesta turhasta.

Toimiiko kunta samalla logiikalla? Eipä tietenkään. Kotitalous- retoriikka osoittautuu tyhjäksi. Luopuuko kunta kaikkien väestöryhmien arvokkaan elämän kannalta turhista satsauksista, asettaako se kuntalaisten ihmis- ja perusoikeuksien toteutumisen kaiken muun edelle? Väitetään, ettei palveluihin ole rahaa ilman kilpailukyky- ja tuottavuusloikkaa. Totta vai tarua? Mm. Kivisydämen, ydinvoiman ja Talvivaara- tyyppisten riskiyritysten tukeminen palvelee ensisijaisesti yritysmaailmaa. Ne saattavat lisätä työllisyyttä, mutta liian usein riskit realisoituvatkin juuri kotitalouksien tarpeiden kustannuksella. Yrityksiä on tuettu monin keinoin yhteisöverosta erillisiin tukiaisiin ja työnantajamaksujen helpotuksiin, mutta voitoilla on taipumus valua yksityisiin taskuihin, veroparatiiseihin tai osinkoihin.

Kautta historian miesvaltaiset päättäjätahot ovat satsanneet enemmän megalomaanisiin rakennushankkeisiin ja eliitin ökyvisioihin kuin tavallisen kansan perustarpeisiin. Egyptin faaraot pyramidihankkeineen eivät tässä eroa radikaalisti nykypäivän Guggenheim- intoilijoista, joille abstraktit kilpailukyvyn ja maabrändin kehitystalkoot menevät köyhyyden ja nälän torjumisen edelle.

Jos yksityistaloudet toimisivat kuin kunnat, niiden ”perheenpäitä” voisi verrata uhkapeliriippuvaisiin vanhempiin, jotka riskeeravat perheensä toimeentulon rikastumisen nimissä. Jos valtion- ja kuntatalous siis omaksuisivat vastuullisimpien kotitalouksien arvot, prioriteetit ja varovaisen suhteen menoihin, olisimmeko siinä kriisissä mikä nyt ravisuttaa yhteistalouttamme? Kuinka moni kotitalous myisi esimerkiksi lypsylehmänsä, maansa ja omavaraisuutensa lyhyen aikavälin tulovirran lisäämiseksi (ja vielä menisi vuokralle omasta kodista)? Sellaista taloutta pidettäisiin vastuuttomana ja tyhmänä. Valtio ja kunnat kuitenkin toimivat monesti juuri näin. Ne myyvät veronmaksajien rahoilla luodut yritykset, instituutiot, maat ja luonnonvarat eniten tarjoavalle, kaiken talouslogiikan vastaisesti. Jos kunta todellakin ottaisi mallia kotitalouksien arvoista, solidaarisuudesta ja parhaista käytännöistä, olisiko hätää?

Vanhusten ei tarvitsisi maksaa ylimääräistä välittävästä läsnäolosta ja inhimillisestä hoivasta eikä sairaitten tasa-arvoinen hoito olisi riippuvainen asemasta ja lompakosta. Usein perheenjäsenet menestyvät eri tavoin samoista alkulähtökohdista huolimatta. Yhdestä saattaa tulla huippuosaaja, toinen saattaa sairastua ja päätyä riippuvaiseksi yhteiskunnan ja perheensä tuesta eri syistä. Kristiillisten arvojen mukainen perhe ainakaan ei jättäisiä epäonnisia hätään, tai leimaisi heitä laiskoiksi. Minkälainen perhe kaataisi suolaa haavoihin eli syyllistäisi Suomen lukemattomia töistään ulkoistettuja perheenjäseniä? Jos kunta tai muut valtajärjestelmät toimisivat kuin yksityistalous, meillä ei ehkä olisi upeita historiallisia rakennuksia ja palatseja, mutta kautta historian olisi ollut vähemmän nälkää, köyhyyttä ja eriarvoisuutta.

Valtion- ja sotavelat ovat historiassa lopulta kadonneet taivaan tuuliin (esim. Saksa), mutta uutta maapalloa emme voi ostaa millään rahalla, edes velaksi. Jos lapsenlapsemme saisivat itse valita, kumman ottaisivat? Rahavelkaa vai sellaisen ekososiaalisen jalanjäljen, jossa tasapainoisella budjetilla ei ole mitään arvoa?

Kaarina Kailo, dosentti, Oulun kaupunginvaltuutettu Kiiminki