Hanna Sarkkisen valtuustokysely hankintojen vastuullisuudesta

Kunnat tekevät vuosittain hankintoja miljardien eurojen arvosta. Hankinnoille ja niiden tekotavoilla ja eettisillä periaatteilla on merkitystä ja vaikutusta niin kotimaassa kuin maailmallakin. Hankintaperiaatteet vaikuttavat työllisyyteen ja työoloihin, verovastuullisuuteen, tuotannon ilmasto- ja ympäristökuormitukseen sekä markkinoiden ja uusien ratkaisujen kehittymiseen.  Myös Oulun kaupunki tekee hankintoja vuosittain paljon hankintoja ja kaupungin hankinnoilla on vaikutusta – niin kotimaassa kuin globaalistikin.

Uuden 2017 voimaan astuneen hankintalain myötä hankinnoille on entistä helpompaa edistää ihmisarvoista työtä, ympäristöä ja yhteiskunnallista vakautta. Myös innovatiivisten hankintojen tekeminen on aiempaa helpompaa ja siihen jopa kannustetaan. Kyselyn mukaan 86% suomalaisista pitää julkisten hankintojen vastuullisuutta tärkeänä.

Laki kannustaa käyttämään tarjousten vertailuperusteena hinta-laatusuhdetta ja täsmentää, että tuotteen sosiaaliset, yhteiskunnalliset ja ympäristöominaisuudet ovat laatuominaisuuksia. Toiseen sanoen julkiset hankintayksiköt saavat valita ihmisten ja ympäristön kannalta vastuullisesti tuotettuja tuotteita. Hankintoja ei tulisikaan tehdä pelkän hinnan perusteella.

Esimerkiksi katukivet, kahvi, banaani, vaatteet, tietokoneet, huonekalut, suojakäsineet ovat tuotteita, joiden hankinnoissa tulisi erityisesti painottaa vastuullisuutta sillä niiden globaaleissa tuotantoketjuissa sattuu paljon työoikeuksien polkemista ja ihmisoikeusloukkauksia sekä ympäristön pilaamista. Vastuullisuutta voidaan todentaa esimerkiksi erilaisten sertifikaattien avulla.

Jotkut yritykset kahmivat kilpailuetua verenkierrolla ja aggressiivisella verosuunnittelulla. Hankintayksiköiden tulisi varmistaa hankintakriteereillä ja -käytännöillä, ettei hankinnoissa voi saada etua veroja kiertämällä ja että kaikki julkiset hankinnat tapahtuvat verovastuullisesti.

Yksi näkökulma vastuullisuuteen on myös sosiaalinen vastuullisuus Suomessa, esimerkiksi se, kuinka paljon erilaiset hankintoja toteuttavat yritykset työllistävät osatyökykyisiä ihmisiä. Julkisten hankintojen tekotapa vaikuttaa yritysten toimintaedellytyksiin ja työllisyyteen paikallisesti, esimerkiksi hankintojen koko vaikuttaa siihen, voivatko pienet ja keskisuuret yritykset ylipäätään osallistua hankintoihin.

Erityisesti sosiaali- ja terveyspalveluiden hankintaan liittyy vastuullisuus myös hankinnan kohteena olevien asiakkaiden näkökulmasta. Esimerkiksi vammaisten elinikäisissä palveluissa huonosti tehdyt kilpailutukset aiheuttavat epäinhimillisiä tilanteita asiakkaiden näkökulmasta kun koti ja hoitava henkilökunta vaihtuu. Usein olisikin parempi, että sosiaali- ja terveyspalvelut järjestettäisiin muutoin kuin kilpailutuksella, esimerkiksi omana työnä, palveluseteleillä, suorahankintana tai henkilökohtaisella budjetilla. Jos sosiaali- ja terveyspalveluita kilpailutetaan tulisi erityistä huomiota kiinnittää laatuun ja palvelun kohteena olevien ihmisten tarpeisiin ja toiveisiin.

Esitän hallintosäännön 116§ nojalla vastattavaksi seuraavat kysymykset:

  1. Kuinka suuri osa kaupungin hankinnoista on ns. kestäviä hankintoja, eli niissä käytetään sosiaalisen-, yhteiskunnallisen-, ja ympäristöllisen kestävyyden ja vastuullisuuden kriteereitä?
  2. Kuinka suuri osa hankinnoista on ns. innovatiivisia hankintoja?
  3. Kuinka varmistetaan, että myös pienet ja keskisuuret paikalliset yritykset voivat osallistua tarjouskilpailuihin?
  4. Miten sosiaali- ja terveyspalveluiden hankinnassa huomioidaan laatu ja  palvelun kohteena olevien ihmisten tarpeet?