Rohkeasti ympäristöystävällistä elvytystä

Risto Kalliorinteen kirjoitus on alun perin jukaistu Kalevassa 13.6.2020.

Tiedämme, että jatkuvaan kasvuun ja lisääntyvään kuluttamiseen nojaava talousjärjestelmä vie meidät vääjäämättä kohti vakavaa ympäristökriisiä. Maapallo ei kestä nykyistä luonnonvaroja tuhlailevaa elämäntapaa ja ilmastonmuutos etenee pelottavan nopeasti. Vaikka ikirouta jo sulaa Siperian kaupunkien alta ja tulvavalleja rakennetaan Indonesian pääkaupungin ympärille, ihmiskunta ei silti ole kyennyt löytämään vaihtoehtoa kulutuskeskeiselle elämäntavalle ja talousjärjestelmälle.

Koronakriisi osoittaa talousjärjestelmämme valuvian. Kun kuluttaminen loppuu, niin olemme välittömästi syvässä työllisyys- ja talouskriisissä. Talouden tunnusluvut muuttuvat hetkessä, valtiot velkaantuvat ja yksilöt ovat ongelmissa. Talous pitää elvyttää käyntiin velkarahalla ja kuluttajien luottamus palauttaa, jotta saadaan parempaa työllisyyskehitystä ja parempaa näkymää tulevaisuuteen. Mutta onko näkymä hyvä, jos tavoitteena on palata entisenlaisiin kulutusjuhliin?

Haluammeko edelleen, että kaupat ovat pullollaan aasialaista tavaraa, joiden elinkaari on surkean lyhyt ja jotka on tuotettu ympäristöä ja työntekijöitä riistäen? Tavoittelemmeko takaisin maailmaan, jossa meret täyttyvät muoviroskasta ja lajeja kuolee kiihtyvällä tahdilla sukupuuttoon? Ja kuka haluaa maailman, jossa maailman ruoan tuotannosta kolmasosa eli 1,3 miljardia tonnia päätyy hävikkiin?

Massiivisella elvytysrahalla täytyy ohjata teollinen tuotanto tuottamaan ratkaisuja, joilla vähennetään fossiilisten energialähteiden käyttöä ja pidennetään tuotteiden elinkaarta sekä parannetaan materiaalien kierrätystä.

Koronakriisin jälkeen on uskallettava tehdä ratkaisuja, joilla elvytetään taloutta nykyistä kestävämmällä tavalla. Miten saamme liikkeelle juuri niitä investointeja, jotka mahdollistavat nykyistä ekologisemman elämäntavan? Miten tuemme niitä kulutustapoja, jotka tuottavat ihmisille hyvinvointia, mutta eivät tuhlaa luonnonvaroja kestämättömällä tavalla? Miten työllistämme ihmiset aloille, joiden toiminta vie meitä kohti kestävämpää talousjärjestelmää? Miten saamme ihmiset uskomaan, että muutos on välttämätön eikä mitään arjesta vieraantuneiden hippien horinaa?

Massiivisella elvytysrahalla täytyy ohjata teollinen tuotanto tuottamaan ratkaisuja, joilla vähennetään fossiilisten energialähteiden käyttöä ja pidennetään tuotteiden elinkaarta sekä parannetaan materiaalien kierrätystä.  Valtioiden yritystuen ehtona täytyy myös olla, että työntekijöiden oikeuksia kunnioitetaan ja työehtojen polkeminen loppuu.

Järkevää on myös ohjata kulutustottumuksia kotimaisten palvelujen kulutukseen, sillä esim. kotimaisten ravintolapalvelujen, tapahtumien tai hyvinvointipalvelujen käyttäminen parantaa työllisyyttä maltillisella hiilijalanjäljellä. Tämän kesän aikana toivonkin, että syömme ravintoloissa hyvin, tutustumme kotimaan hienoihin matkailukohteisiin ja pistämme kutrit kuntoon kampaamoissa.