Kenen kustannuksista säästetään?


Pertti Kutilaisen mielipidekirjoitus on julkaistu myös Kalevassa nimellä Kurjuuden maksimointia koko opus täynnä 5.2.2020.


Laesterän perikokoomuslaista ja ennalta arvattavaa raporttia olen lueskellut. Mitään uudenlaista ajattelua en siitä löytänyt, palvelujen leikkausta ja hinnoittelua, keskittämistä, yksinkertaisesti kurjuuden maksimointia koko opus täynnä.


Itse kiinnitin ensimmäisenä huomioni tuloveroprosenttiin. Se on pyhä ja tabu Oulussa eikä siihen kosketa. Vaikka vain muutama päivä myöhemmin uutisoidaan Oulun tuloveron olevan alueen alhaisin. Tulovero on ainut reilu tapa maksaa palveluista. Sitä maksetaan tulojen suhteessa eikä kukaan siis maksa enempää kuin tulot antaa myöten. Toisin kuin kiinteistövero, puhumattakaan esim. esityksessä olleesta sairaanhoitajalla käynnin maksullisuudesta. Kuka sitä maksaa? No tietysti lapsiperheet, eläkeläiset ja työttömät. Työssäkäyväthän saavat palvelunsa työterveydestä, joten ei koske heitä. Reilu pelikö tuo?

Tuloveroprosentilla korjattaisiin tulokertymää, joka raportinkin mukaan on pielessä. Yksi prosentti tekisi lähes 40 miljoonaa, joten melkeinpä se tarve sillä jo korjaantuisikin.

Turha muuten kuvitella, etteikö kiinteistöverojen korotukset nostaisi myös vuokratasoa. Siis vuokralla asuvatkin kärsii, ei vain kiinteistöjä omistavat.


Tuloveroprosentilla korjattaisiin tulokertymää, joka raportinkin mukaan on pielessä. Yksi prosentti tekisi lähes 40 miljoonaa, joten melkeinpä se tarve sillä jo korjaantuisikin. Talousjohtaja tosin oikoi, että prosentti olisi vain 33 miljoonaa. Jos tärkein tulonlähde jo heittää raportissa noin paljon, en paljon panisi painoa muillekaan laskelmille. Siksiköhän alkuperäistä säästötavoitetta oli reilulla kympillä vielä nostettukin.


Se, mikä raportista puuttuu, on minusta monessa kohtaa paljon mielenkiintoisempaa tietoa. Ulkoistuksien ja tällaisten konsulttiselvitysten hinnoista ei puhuta mitään. Kansalaisia harhautetaan elinkaarimalleilla luulemaan, ettei lainaa oteta. Kuitenkin menoihin sitoudutaan vuosikausiksi ja annetaan palvelujen järjestäminen suuryrityksille bisnekseksi. Oma toiminta tekisi saman paljon halvemmalla, mutta sitä ei tunnusteta.


Jos johonkin rahaa pitäs laittaa, niin sakkomaksujen poistoon tähtääviin työllistämistoimiin. Niille oli raportissa säästökin löydetty ja yksittäisenä säästönä taisi olla kaikista suurin. Tuolta voisi löytyä käsipareja niihin tehtäviin, joissa monet hallinnonalat on ihan tupella, kun työtä on enempi kuin tekijöitä. Ja kikyt päälle.


Samaten kaupunki voisi lopultakin ymmärtää haja-asutuksen infran merkityksen ja satsata uudelleen yksityisteihin. Tätäkin seminaarissa muutamat ehdotteli, että vähennettäisiin vielä nykyisestäkin. Ei ole tainnut tulla käytyä letkun puistoa syrjemmällä maaseudulla katsomassa, miten siellä eletään ja mitä yksityistiet oikeasti tarkoittaa.


Vanhuksia ollaan muutoinkin ajamassa kotiarestiin, kun laitospaikkoja karsitaan. Vanhuksen on hyvä olla kotona jos kunto sitä edellyttää, mutta paikkoja ei voi karsia budjetin perusteella vaan tarpeen perusteella. Vai tuleeko huutokauppakeisari pitämään auksuunia vanhusten hoidosta, kuka halvimmalla hoitaa?

Mitään uudenlaista ajattelua en siitä löytänyt, palvelujen leikkausta ja hinnoittelua, keskittämistä, yksinkertaisesti kurjuuden maksimointia koko opus täynnä

Pertti Kutilainen on pitkäaikainen, sitoutumaton paikallisvaikuttaja Kiimingistä ja istuu tällä hetkellä mm. Oulun kaupungin tarkastuslautakunnassa.