Tahtotilan pitäisi olla, että kaikki pärjäävät – velkajarrun sijaan tarvitsemme riisto- ja ahneusjarrun
Niin kauan kuin olen ollut mukana politiikassa, olen kuullut samoja mantroja, joiden avulla hyvinvointivaltiota on ajettu tietoisesti alas. Palveluja heikentämällä kuulemma pelastetaan hyvinvointiyhteiskunta ja tulevien sukupolvien tulevaisuus.
Uusliberalistisen talousideologian tavoite on kuitenkin selvä niille, jotka ovat siihen tutustuneet. Kyse on ollut aina työntekijän oikeuksien heikentämisestä, sosiaaliturvaverkkojen karsimisesta pakkoyrittäjyyden nimissä ja korporaatiovallan vahvistamisesta eliitin hyväksi. Kun oikeisto on riittävän kauan toistanut väitettä, että maailmassa rikastuu ahkeruudella ja työnteolla, että säästökuuri on valtiovallan ja kuntien ainoa mahdollinen tavoite, lopulta siihen aletaan uskoa.
Eivätkö naisvaltaisten alojen hoitajat ja muut ole ahkeria, entä pienyrittäjät, joiden vuokrat, alvit ja järkyttävät pörssi-Postin maksut estävät myymästä tuotteita voitolla? Moni megatuloksen voitoillaan tehnyt yritys on luonut varallisuutensa polkemalla haavoittuvaisten ihmisryhmien oikeuksia, palkkoja ja työoloja, eli ahneus ja röyhkeys, piittaamattomuus ihmisoikeuksista, on ahkeruutta tehokkaampi keino rikastua.
Teknojättien ja Elon Muskien vauraus ei perustu ahkeruuteen vaan oikeistohallitusten niille avaamien rikastumismahdollisuuksien hyödyntämiseen, kun yrityssäätely on purettu piittaamatta korporaation ja niiden herrojen välinpitämättömyydestä planetaarisen ekososiaalisen kestävyyden suhteen. Se vauraus ei ole väitteiden mukaan myöskään tihkunut alaspäin kansalle. Päinvastoin, ympäri maailman vuokran, asumisen, ruoan, lääkkeiden ja muiden elinehtojen hinnat ovat karanneet pilviin; rikkaimman yhden prosentin jättiomaisuuden vastapuoli on maapallon enemmistön ahdinko, josta Yhdysvallat karmea esimerkki.
Miten voidaan vaatia velkajarrua, kun samaan aikaan hallitus jakaa veronmaksajien jättitukiaisia niille, jotka eivät mitenkään sitä tarvitse: veronkiertoa harjoittavat yksityiset terveysjätit. Miksi he tarvitsevat tätä yrityssosialismia samaan aikaan, kun köyhimmiltä viedään viimeisetkin tuet? Kun niinkin moni hyväksyy tämän, ihmettelen, onko ihmisiä rokotettu jollain raukkamaisuus- ja sadismiseerumilla? Laiskan, yhteiskuntaa yhä laiskemmin hyödyttävän pääoman lisäksi laiskuutta löytyy kaikista yhteiskuntaluokista, mutta moni miljoonaperijä ei tarvitse työntekoa pärjätäkseen.
Suurin ongelma varallisuuden uusjaossa ja jättipolarisaatiossa maailmassa on kuitenkin se, mitä rikkauden kasaantumisesta pienelle eliitille seuraa. Elon Musk varmisti Donald Trumpin voiton yli 200 miljoonan vaalituella ja pyrkii muiden oligarkkien tavoin vaikuttamaan rahalla kaikkeen. Näin demokraattisella äänestämisellä ei ole enää merkitystä, ja rikkaat voivat jopa ostaa itsensä vapaaksi rikostuomioista.
Eriarvoisuus lietsoo rikollisuutta paitsi korporaatioissa veronkierron ja ympäristörikosten suhteen, myös työnsä menettäneiden joukossa, jos toimeentuloa ei enää pysty saamaan kuin epärehellisin keinon.
Maailmassa, myös Suomessa, tarvitaan velkajarrua enemmän riistojarrua ja yhteisvastuuta, lähimmäisenrakkautta ja sellainen Ahkeruudesta on hyvä palkita, mutta se pitäisi ulottaa koskemaan myös niitä, jotka tekevät huonolla palkalla ylipitkiä työpäiviä ahneimman kansanosan rikastuttamiseksi.
Kaarina Kailo
Pohjois-Pohjanmaan maakuntahallitus (vas.), Oulu
