Pysyköön yliopisto Linnanmaalla

Mauno Murtoniemen kirjoitus on julkaistu alun perin Kalevassa 26.5.2020.


Yliopiston siirtoa Raksilaan perusteltiin aluksi Linnanmaan korkeilla tilavuokrilla. Perustelu ei kuitenkaan kestänyt julkista tarkastelua ja se on siirretty taka-alalle. Nyt siirron valttikorteiksi on nostettu ilmastomuutoksen torjuminen sekä Oulun kaupungin ja yliopiston vetovoimatekijöiden lisääminen. Ikäluokat kun pienenevät maassamme ja eteläisen Suomen kaupunkilaisnuoria tulee houkutella tänne.


Suomessa rakennukset ja rakentaminen synnyttävät noin kolmasosan kasvihuonepäästöistä. Betoni on ympäristön kannalta suurempi paha kuin lentoliikenne. Jos Oulun kaupunki ja yliopisto suhtautuvat ilmastonmuutokseen vakavasti, niin yliopiston uudisrakentamishankkeesta luovutaan.  Linnanmaan tilojen käyttöikää tulee pidentää korjaamisella.  Se on ekologisempaa kuin uuden betonisen rakennusrungon valmistaminen.  Opiskelijoiden asuminen on suunnitelmissa ratkaisematta ja kulkemista henkilöautoilla  Linnanmaa-Kaijoharjun alueelta ydinkeskustan opinahjoon tulee välttää.  Linnanmaa-Kaijonharjussa sijaitsee tällä hetkellä noin 3000 opiskelija-asuntoa ja yliopiston rakennukset ovat niitä lähellä. – Miksi tätä synergiaetua yliopiston hallitus ei hyödynnä? Entä mitä tehtäisiin tyhjällä, käyttämättömällä rakennusmassalla…


Rehtori Jouko Niinimäki kirjoitti (Kaleva 11.5.2020): ” Mitä kaupunkimaisemmasta kotiympäristöstä tullaan, sitä kaupunkimaisempaa opiskeluympäristöä odotetaan. Oulu sijaitsee kaukana muista väkirikkaista kaupungeista, eikä Linnanmaa tarjoa sieltä tuleville odotuksia vastaavaa ympäristöä.”  Näkemys ei vastaa todellisuutta: arviolta vain neljäsosa 18-30-vuotiaista nuorista haluaa asua kaupungeissa. Valtaosa nuorista unelmoi asumisesta joko syvällä maaseudulla tai kaupunkien läheisyydessä maaseutumaisessa ympäristössä. Toiveissa ei ole urbaani elämäntapa, vaan luontoa kunnioittava ja rauhallinen elämäntyyli. Todennäköisesti koronakriisi vahvistaa tätä suuntausta.


Yliopistopaikan saaneista huomattava osa on uusmaalaisia.  Viime vuosina heistä noin 40 prosenttia hyväksyi opiskelupaikan toisesta maakunnasta. Esimerkkejä vähemmän väkirikkaiden kaupunkien yliopistoista: Itä-Suomen yliopistoon valituista noin 25 prosenttia on uusmaalaisia, Lappeenrannan-Lahden teknisessä yliopistossa noin 35 prosenttia. Napapiirin tuntumassa sijaitsevassa Lapin yliopistossa se on 25 prosenttia. Miksi yli 200 00 asukkaan Oulussamme yliopistopaikan saaneista uusmaalaisten osuus on noin 10 prosenttia?


Yliopiston ydintehtävä on opetuksen antaminen ja tutkimuksen tekeminen. Oulun yliopiston opetustarjonta  ei kuitenkaan kohtaa etelän nuorten toiveita.  Esitänkin yliopiston hallitukselle välitöntä parannuskeinoa vetovoiman lisäämiseksi: yliopisto käynnistää viipymättä psykologikoulutuksen nykyisissä Linnanmaan tiloissa.

Mauno Murtoniemi on Oulun kaupunginvaltuutettu ja Oulun seudun ympäristötoimen johtokunnan puheenjohtaja.